Pienestä se ihminen voi tulla iloiseksi!
Minulla on jo pitkään ollut tuplanollan kirous kolmosluokassa. Ensimmäistä koiraani en saanut edes kolmosiin, toisella koiralla sain peräti yhden tuplanollan kolmosissa, mutta nyt se tapahtui! Vihdoin tuli se kauan odotettu tuplanolla. Huhhuh.
Blitzhän on edelleen nuori, täyttää reilun kuukauden päästä kolme. Ollaan silti ehditty missaamaan yksi tupla kolmosissa ;-) No nyt tälle kaudelle sitten vihdoinkin osui kohdilleen. Itse kun tykkään analysoida ja miettiä asioita, niin tulee olemaan hauskaa nähdä miten kisat alkaa sujumaan tämän tuplan jälkeen. Toinen hauska tilastomietintä on se, että meillä on 9 nollaa 48:sta 3lk kisasta. Tästä lyhyellä matikalla saadaan tuplanollan mahdollisuudeksi balttiarallaa... 3,5%. Pidemmällä matematiikalla meidän tuplan mahis oli oikeasti jossain tuon teoreettisen 3,5% ja maksimaalisen parhaan suorituksen 25% välillä. Jokatapauksessa parantamista on, ja Kirkkonummen kisoissa se osui kohdilleen.
Tässä vielä kkk:n kisat alla. Tulevana viikonloppuna rykäistään isosti kisoja, mutta sitten voi löysätä ja miettiä taas järjellä asioita. Kisata kivoissa paikoissa jne jne, treenata ittensä mukavaksi ja niin edelleen... Nooh, palaillaan asiaan.
Olipas kisapäivä!
Olin iloisesti ilmoittautunut tämän päivän kolmeen starttiin ja aikamoinen seikkailu siitäkin tuli.
Aamulla pakkanen oli 33,5 astetta eikä saksan halvempi ihmeeni halunnut olla yhteistyössä liikenteen lähdön kanssa. Noh, tästä sitten jatkuikin BAT:in palvelut :D Alunperinhän sain luvan jälki-ilmoittautua päivän myöhässä, nyt sitten BAT lähetti minulle kuljettajan hakemaan minua kotoa, kisoissa sain BATtilaisen filmaamaan ratani ja kaiken lisäksi kun tuomari antoi minulle vitosen kepeiltä, tämä otettiin pois minulta maaliinpääsyn jälkeen!!! :D Taidanpa jatkossakin kisata heidän kisoissa ;-)
Kisathan olivat Anne Saviojan käsialaa ja kovin oli mukavat ja loogiset radat. Ekalla agi radalla jännitti luonnollisesti juoksukontaktipuomimme, mutta aivan turhaan. Näköjään jos ei ole muuta jännitettävää, niin jännitetään sitten turhaan sitä puomia :D Radallahan kävi sitten se, että kepeille oli jäänyt numerolappu ja tuomarin mielestä se häiritsi koiraa sen verran että kaappasi sen vitosen pois meiltä ja saimme nollan. Sanoinkin Annelle että kyllä ne kepit pitää sen verran osata ettei olisi tarttenut ottaa viitosta pois.
Toinen rata oli hyppäri, mikä sisälsi muutaman sykerökohdan ja sitten pitkän loppusuoran. Toiveenahan oli jo tuplanolla kun alun syheröt oli suoritettu ja loppusuora koitti, mutta niinhän siinä kävi että rima tuli alas. Pöh ja höh, tuuria toiseen suuntaan tällä kertaa!
Kolmatta rataa ei nauhalle tallentunut, mutta siellä oli serpentiiniä, keppien takaaleikkausta, onnistunut puomin juoksukontakti ja putken väärään päähän ohjaaminen. Milloinkohan opin että oikeasti pitää tehdä se puolivalssi. Toivottavasti pian :D
Nyt sitten ollaan Bliin kanssa käyty kahdesti pikatreeneissä tällä viikolla. Kepeille koitettiin saada varmuutta ja vakavuutta :P Ekalla treenillä otin loppuun sivuttaisirtoamista etupalkalla ja namillahan se sitten onnistui. Samalla treenikerralla tuli tehtyä puomia ja taisi olla parhaat puomit toistaiseksi Bliiltä! Niistä kontakteista jäi niiiin hyvä fiilis, että ei väliä vaikka kepeillä olikin hiomista :D (ja seuraavalla kerralla tänään)
Tänään tuli käytyä se toinen kerta hinkkaamassa kepei. Tällä kertaa painotin enemmän aloitukseen ja tietty hitusen vedätystä. On toi avokulma vain hankala... Pitääkö tässä muka kaivaa noi 2x2 kepit esiin tuolta hangesta?!? Hengästyttää jo ajatuskin! Keinuhan meillä on hitusen liian hätäinen, juoksukontaktien treenaamisesta johtuen. Yhden kisapäivän saimme pilattua liian aikaisella lähtemisellä. Kyllä me tähänkin treeniin saatiin ennenaikaiset... lähdöt. Sitä sitten hinkkaamalla sain myös itselleni treenattua hitusen eteenpäin sekä sivulle itroamista. On nää vaan niin kesken. Miksei sitä voi treenata jotain asiaa kuntoon ihan oikeasti?
Onneksi on ohjelmaa nyt pitkäksi aikaa eteenpäin, meinaan keppien treenaamista!
TopTeam leirillä annettiin kotiläksyiksi keppitreeniä, lisäksi vikalla radalla siellä tuli luvattoman paljon virheitä kepeiltä. Nyt viikonlopun kisoissa viisistä kepeistä kolmet epäonnistuivat! Huhhuh! Niinjoo, oltiin kisaamassa ja kivasti sujui :D
Lauantain JAUn kisat alkoivat lungisti kiperähköllä hyppiksellä Hyvinkään hallissa. Minä sitten kosautin neljännellä esteellä, kepeillä, liian lähelle aloitusta ja hutiloin Blitzin toiseen väliin. Olipas fiksua. Voisin jotain selitellä että Bliillä meni putkessa kauan ja blaablaa. Keppivirhe nro1. Siitä jatkettiin rataa mukavasti eteenpäin. Pari pahaa kohtaa siinä oli, joista ensimmäisen onnistuin suorittaa. Toiseen pahahkoon kohtaan en sitten panostanut, joten poikittainen hyppy hypättiin väärään suuntaan.
Lauantain tokalle radalle vaihdettiin sitten tuomaria ja agiradallahan päästiin paahtamaan. Oli sitten tuomari keksinyt sellaisen känkkäränkkä-kohdan meille :-/ Putken jälkeen hyppy lievästi takaa ja sitten hirmu kyytiä toiselle puolelle Hyvinkäätä ottamaan kiinni koirasta sen juoksu-puomin jälkeen, että saisi vedettyä pakkovalssiin hypylle. Noh, enpä sitten ehtinyt. Olisi pitänyt luottaa renkaan suoritukseen ja oikaista hitusen, kuten toi Norjalainen kovasti yritää opettaa. Oli siellä lisäksi yksi riman ympäripyöritys, jota muuten olen alkanut inhoamaan, mikä ei onnistunut. Niin ja muurinpalikat sai kyytiin. Hah, ja sitten vielä läppäsin Bliitä kuonolle kun reppana meni kiltisti keinun päätyyn ja meitsi huitaisi pysäytystä. Kops vaan ja meno jatkui. Olipa taas ihan tyhmää kisata...
Sunnuntain kisat olikin tuossa naapurissa. Ojangon hallilla. Ilmoittauduin uhkarohkeasti kolmelle radalle ja tuomareina Kari & Anne. Eipä taaskaan helpolla päästetty. Taino, eihän ne tuomarit niitä meidän virheitä tehneet, vaan ihan minä itse!
Ekalle radalle Anne päätti laittaa juoksunopeuden testiin. Kentän poikkihan siinä paineltiin suoraa putkea ja hypyn taakse piti päästä tyrkkäseen. Enhän mä olisi ehtiny ellen juoksu-puomilla olisi luottanut ton osumiseen. Hyvin ehdin, aikaa jäi jopa.... mokata sitten se seuraava kohta. Grr. Olen joskus ennenkin tehnyt sen, että tämän ruhon pysäytyksen jälkeen koittanut kisata kiihtyvyydessä ton pahiaisen kanssa. Hävisin. Taas. Eli kielto perus serpentiini hypyssä ja korjauksessa sain jopa tiputtamaan se rimankin. Voittajafiilis. Tällä radalla ne kepit olikin sitten ainoat jotka onnistui.
Tokalla radalla hypisteltiin, jaaa... mitäs siellä tapahtuikaan. Ainiin ne kepit! Jätti välin tekemättä ihan lopussa. Olisi pitänyt korjata alusta saakka niin ei olisi luultavasti seuraavalle radalle tullut kummittelemaan. Miten sitä voi olla niin tyhmä. Mämmit on housussa ja eiku meitsi vaan jatkaa rataa. Gah. Oli muuten ainoa virhe sillä radalla. Jaaa sitten se vika rata joka oli Karin tekele. Kepit oli eka este jossa mokasin, samallalailla. Tosin en sitten kääntänyt tarpeeksi, joten väärä putkikin tehtiin sen jälkeen. Liekö hanskoje tipahtamista vai perushuolimattomuutta. Varmaan molempia. Sori Blii, lupaan ensi kerralla skarpata!
Nyt on taas tuttu ja turvallinen 1-2 virhe / rata, kisarutiini päällä. Tällä on hyvä jatkaa kesää kohti :D Nyt vain ne virheet ovat muuttaneet olomuotoaan. Korjataan yksi ja sitten saadaan toinen tilalle. Onneksi tulee virheitä, motivoi treenaamaan! Seuraava juutuupi tulee suurella todennäköisyydellä olemaan, kepeistä!
Tänään vihdoin uskalsin mennä treenaamaan Ojangon hallille viikonlopun rääkin jälkeen. Reidet joutuivat leirityksestä sen verran hapoille, että vasta tänään niihin ei sattunut niin, että pystyi treenaamaan.
Leirityksestä ja fysiikkatreenarin opeista viisaantuneena vedin alkuun opetetun kaltaisen lämmittelyn. Juoksemalla lihakset lämpöisiksi, kyykky-askelilla reidet pumppiin, pers-potkuilla reisiin liikkuvuutta ja jokuset spurtit niin että alkuun pikku-kipitystä ja siitä "räjähtävä" lähtö askeleita pidentäen. Sattuipa kivasti käytettyihin lihaksiin, mutta sen verran sain vertymään että uskalsin sitten mennä juoksemaan oman agi-treenin. Pelkällä koiran lenkittämisellä en olisi pystynyt varmastikaan juoksemaan. Jospa tätä sitten jatkaisi jottei seuraavalla leirillä tulisi jaloille yllätyksenä :D
Ajatuksena tälle päivälle oli puomin juoksukontaktin ottamista, keppejä ja keinua. Näistähän saamme helpoiten niitä pisteitä kerättyä kisoissa! Hallilla oli joku jättänyt radan valmiiksi, oikein numeroituna, joten mehän sitten menimme samoille jäljille testaamaan. Siinä sitten tuli mukavasti pari kohtaa treenattua, kuin itsestään! Kepeille tuli miellyttävä 90 asteen avokulma. Tämä vaatii meillä aika vahvaa törkkäisyä ettei vahingossa mene väärään väliin. Renkaan jälkeen tuli mielenkiintoinen takaaleikkaus-puolivalssi, jotta sain käännettyä hypylle. Puomille tuli kinkkinen n. 70 asteen ylösmeno, mutta tuohan sen osasi rytmittää oikein eikä tippunut toiselle puolelle. Alastulossa sain vedätettyä hieman, silti saaden Blitzin osumaan kontaktille. Niin ja muurille takaakierto ja sokkari. Muistutuksena myös tuli kahden hypyn antama linja, ja siitä oikeaan putkeen kääntäminen. Olipas passeli treeni. Loppuun vielä muutamat puomit, kepit ja tietty se keinu. Keinulta meinaa Blitz vielä karata liian aikaisin, eli sitä pitää vahvistaa myös melko rankasti. Jokusen kerran jälkeen sain aivan mahtavasti otettua sivuttais-irtoamista keinulta! Vähänkö jäi hyvä fiilis! Täytyy jatkossakin haastaa itseään pois mukavuusalueelta.
Viikonloppuna onkin sitten JAU:n ja HSKH:n kisat. Lauantaina agi ja hyppis. Sunnuntaina agi, hyp ja agi. Tavoitteita ei ole asetettu. Salaisena haaveena tietenkin se nolla joltain radalta, tai jopa kaksi peräkkäisiltä. Nyt on tullut sen verran vaativaa treeniä vedettyä, ettei itsevarmuus ole sitä luokkaa että voisi uhoamaan alkaa :D Jospa tekisi sen oman kotiläksyn psyykkarilta, eli "laput silmille" eikä muitten suorituksia lainkaan kuikuilemaan. Katsotaan mitä tuleman pitää!
Tämän vuoden agilityaloituksen piti osua Eckerön kisoihin, mutta toisin kävi. Työkiireet voittivat ja Anna lähti sitten viemään Bliitä siellä. Saipa tilastomerkinnän vielä kisavihkoon!
Oma kauden aloitus siirtyi siis viikolla, milläpä muulla kuin TopTeam leirityksellä! Työpaikalle kostoksi otin myös seuraavan viikonlopun vapaaksi, joten kisojakin on tiedossa. Näyttäisi tulevan vaihteeksi vilkas vuosi :D Ostin myös itselleni kausikortin Ojangon uuteen halliin. Treenata saa siis mielin määrin ennen kello neljää. Just passeli meille! Niin, siis joka arkipäivä kevääseen saakka :P
TopTeamin toinen viikonloppu käytiin alkutiedoista poiketen, ei Oulussa, vaan Vantaan uudessa Vuokkoset-hallissa. Halli valmistui pari viikkoa sitten, sisältäen 2700 neliömetriä viidelle treenikentälle jaettuna. Noh, meillä oli kolme valmentajaa, joten tila jaettiin tasaisesti kolmeen osaan. Aikas luksusta oli treenata näinkin upeassa hallissa! Viikon päästä menen käymään JAU:n ja HSKH:n kisoissa, joten tutulle pohjalle päästään!
Treeniviikonlopusta:
Lauantain aloitimme Elinan treenillä. Tai oikeastaan radan rakennuksella. Treeniin oli varattu neljä lyhyttä rataa, joissa jokaisessa oli jokin teema. Meidän ryhmälle kävi niin, että saimme tehtyä kaksi ensimmäistä. Ensimmäisessä treenissä testattiin ja treenattiin valssia, tietenkin vauhdissa. Toisessa treenissä testattiin ilmeisesti keppejä ja putkea :D Blitz toimi kuten pitikin molemmissa treeneissä. Itse olin vain aamu-unisilla jaloilla liikenteessä, eikä ajoitus osunut valsseissa oikein kohdilleen. Kotiläksyksi sain ennakoida enemmän! Keppitreenissä taasen itsenäinen suoritus olisi rok, joka myös auttaisi layeroinnissa. Eli tästäkin kotiläksyjä. Nämähän puutteet on tiedossa, mutta hyvä että tuli sanottua ja "käskettyä" treenata kuntoon. Tuleepahan tehtyä!
Lauantain toinen treeni oli fysiikkatreenit Jerryn toimesta. Treenit järjestettiin läheisen koulun jumppasalissa ja sinne yhdistettiin kolme ryhmää treenaamaan. Siellä alkulämpöjen jälkeen juoksimme vetoja, lähtöjä, tötteröiden ympäri rataa jossa kiihdytystä ja tiukkoja käännöksiä, sekä vielä tötteröillä sivuttaista viivajuoksua. Tunti meni yllättävän nopeasti ja veri pakkautui reisilihaksiin maitohappoineen! Vähänkö tykkäsin!
Kolmantena treeninä olikin Vapun psyykkaus. Itselleni valiutui ryhmä jossa käsiteltiin itseluottamusta. Oman avautumiseni jälkeen Vappu käskytti minulle kotitehtävän joka lyhykäisyydessä oli: Kisoissa laput silmille, ei saa katsoa muiden suorituksia. Hmm, kuulostaa helpolta, ei muutakuin toteuttamaan!
Neljäntenä treeninä lauantaille tuli Jarin "perinteinen". Eli pitkä päätyyn ja perään. Tai oikeastaan pitkä päädyn kautta toiseen päätyyn, jonne pitää keritä ennen pelivälinettä tekemään takaakierto! Eli juoksua kovaa, pieni haltuunotto kuvioineen, uudestaan vauhtia. Olen siis ollut RimAssa Jarin treeniryhmässä Damin kanssa jokusen vuoden, joten ei tullut yllätyksenä :D Jarin kanssa veivattiin myös hitusen juoksukontaktia. Kotiläksyksi sain pitää kontaktialustaani aina treeneissä, puomin alastulossa. Käy! Sitten lisäksi siihen eteenpäin irtoamista itseltäni :P
Lauantain loppuun kävimme vielä porukalla syömässä ja kuulemassa Agilityliiton terveiset. Mukava päivä!
Sunnuntai alkoi mukavasti kotona nukutun yön jälkeen Jerryn ohjatulla alkulämmittelyllä.
Tämän jälkeen Juhan kentälle vetämään ylipitkää rataa. Rata oli 35 estettä pitkä ja tässä vaiheessa jalkojen ja pään puutumisen ansiosta, olikin mukavan haastava. Jouduin oikein lyhentämään askelta ja nopeuttamaan jalkojen tikkausta, jotta menemiseni edes etäisesti muistuttaisi juoksua! Meille koitui lievähköksi ongelmaksi, minun huolimattomuuden jälkeen, muunmuassa se keppien osaaminen. Kyllähän tuo kestää vedätyksen, mutta ei vielä sivuttaista irtoamista. Onneksi on jo kotiin läksyt viety!
Sunnuntain kolmantena ohjelmana oli kuntotesti. Perus-settiä punnerruksineen. Taisin parantaa ekasta testistä, mutta en paljoa, jos sitäkään :D Ensi kerralla sitten....
Ja Sunnuntain viimeiseksi jäi Vapun psyykkaukset. Itsehän avauduin jo eilen, mutta oli mukava kuunnella muiden haasteita ja niihin mahdollisesti auttavia yksinkertaisia kotiläksyjä. Tykkäsin kovasti myös tästä osiosta.
Kaikenkaikkiaan oli loistava leiri. Porukka oli edelleen motivoitunutta ja kovasti tsempattiin muita.
Tässä vielä meidän suorituksista kooste. Joo, se on hirmu pitkä, en itsekään jaksaisi sitä katsoa ellei siellä olisi sitä shelttiä pääosassa :D
Edellisestä nollastamme onkin jo ehtinyt vierähtää tovi. Viime kaudellehan me keräsimme kuusi nollaa, eli jäimme pois arvokisoista juurikin sen yhden nollan takia. Noh, sitä yhtä nollaa olemmekin sitten jahdanneet sen jälkeen. Monet ovat iloisina ilmoitelleet että seuraavan vuoden karsinta/sm nollat ovat jo kasassa. Noh, meiltä puuttui edelleen edes se ensimmäinen tälle kaudelle :D
Pitipä juuri tarkistaa. 21 kisaa olemme kisanneet ilman nollaa, mutta kisat ovat olleet superhyviä. Olemme viimeisen viidentoista kisan ajan tehneet todella tasaista työtä! Laskin, että näissä viidessätoista kisassa olemme tehneet vain kaksi totaaliräpellysrataa. Muutoin olemme tehneet yhtä ja kahta virhettä per rata! Seitsemän vitosta, yksi kymppi ja loput hylättyjä. Hylätyistä kaksi yhden virheen, kaksi kahden virheen ja kaksi totaaliräpellys rataa. (Yhtä rataa en muista, enkä ole videolta kaivanut esiin). Olen siis opetellut Blitzin kanssa käytännön, että virhe korjataan mahdollisuuksien mukaan ja sitten jatketaan kisarataa suunnitelman mukaan. Eli aina koitamme tehdä parhaamme loppuun asti. Naureskelin meidän agi.fi rankingille: Olimme sijalla 522. Miten ihmeessä selvisimme TopTeamin karsinnoista....
En ollut kovin huolissani tästä meidän nollattomuudesta. Blitzhän on edelleen nuori koira, olemme kisanneet kolmosissa vasta kahdeksan kuukautta, kisaiässä olemme olleet reilu vuoden. Kovasti kuitenkin olen yrittänyt analysoida että mistä tämä virheellisyys kisoissamme johtuu. Nyt sitten päätin jälleen palata takaisin perusopetukseen. Alakouluun niin sanotusti. Edellisissä kisoissa teimme lähes kaksi virhettä keinulta, puomi myös alkanut treeninpuutteen takia kärsimään. Noh, tämähän oli helpohko asia. Lupasin itselleni että seuraavissa kisoissa keinu sitten on treenattu parempaan kuntoon. Ja niinhän se olikin.
Treenit. Kisaaminen. Tai niiden puute. Siinä on myös toinen avainkohta. Blitz oli juoksu+astutustauolla, eli treenaaminen ja rutiini oli kokonaan jäänyt pois. Meille sopii paremmin tasainen treenaaminen. Ilman treenaamista minulle tulee helpoissakin kohdissa mietintää että mitenköhän tässä kuviossa mahtaa käydä, eli aivan turhaa epävarmuutta. Jaakko sanoi niissä yksissä treeneissä joissa hänen luona kävimme, että hän treenaa koiran siihen kuntoon ettei "pelkää" radoilla mitään kohtia. Noh, meillähän tämä ei ole toteutunut. Herääkin kysymys, että pitäisikö sittenkin mennä johonkin ohjattuun treeniryhmää.
Vihdoinkin sitten vuoden viimeisissä kisoissa, HSKK, meille napsahti niitä nollia. Tuomarina meillä on näköjään ollut Anne Savioja viimeisen 9 kisan verran. Ei tarvitse kysyä kenen radoista pidän ;-) Anne oli jälleen kerran vääntänyt mukavat radat, sillä erotuksella että ME osaamme keinun näissä kisoissa paremmin. Tuloksina tuli nolla, vitonen, nolla. Nollilla tuli voitot, vaikka viimeisellä hyppärillä olisin sen muille suonut. Eipä se kauhean kaukana tosin ollut, että hyllyjä olisi tullut enemmän. On tuo puomi vähän vielä reeniä vaille. Yhtenä asiana mikä meille aiheuttaa ongelmia, on tuo S-mutkalla oleva putki. Ei tunnu tuo pikku pahiainen pysyvän siellä pystyssä. Pitänee opettaa erikseen käsky S-mutkalle...
Ainiin, ekan nollaradan alku oli hitusen jäätävä. Starttasin numerolla 35, eli aikaa luulin olevan vaikka ja kuinka. Kävin lämppäämässä Bliitä kuten aina, en pitänyt kiirettä. Hain autosta kevythäkin, kameran, agi-kengät. Sisälle halliin, ja ensimmäinen asia jonka kuulen on että "Petri ja Blitz, teitä odotetaan lähtölinjalle". TÄH! Edellinen koira vetää viimeistä neljännestä radasta, ja minulla on ulkokamat päällä. Äkkiä kamat lattialle, koira irti, kengät pikaisesti jalkaan nauhoja sitomatta ja spurtti lähtö-alueelle. Olivat jo hetken odottaneet minua, kun sitten vihdoin maltoin saapua paikalle. Kengännauhat auki... Äkkiä umpisolmuun samalla kun "asettelin" Bliitä starttiin. Noh, Anne sitten huuteli että laita vaan ne kengät kunnolla kiinni etten kaatuisi. Huoh, kyllä vähän nauratti! Kun kävelin ensimmäisen esteen taakse, vinoilin Annelle että nyt sitten housutkin tippuu (kun sekin naru oli auki...). En sitten tehnyt normaalia rutiiniani jonka teen ennen jokaista starttia. Eipä se näköjään kauheasti haitannut. Yhdessä kohtaa jouduin säveltämään kun löysin itseni väärässä paikkaa, väärään aikaan. Taisi olla ensimmäisen radan teema meille :D
Jatko ensi vuodelle. Katselin sormet syyhyten uuden HSKH/BAT -hallin nettisivuja. Taidanpa löytää itseni sieltä ensi vuonna. Töitteni ilta-painoitteisuuden takia minun on aivan turha yrittää mennä mihinkään treeniryhmään, joten itsekseen treenaaminen on meidän juttu. TopTeam jatkuu myös heti tammikuun alussa, yllämainitussa hallissa. Kisaamisen vuodelle 2012 aloitamme perinteisesti Eckerössä. Siitä sitten tilanteen mukaan kisoja kun hyvältä näyttää. Kisaamisen määrää pystyn hitusen nostamaan, mutta tavoitteena on meidän ratojen laadun nostaminen. Kisatavoitteemme on saada nollat kasaan arvokisoihin ja nostaa nollaprosenttiamme. Helppoako? Ei varmasti. Saavutettavissa? Luultavasti.
