Ekat Blitzin SM kisat takana

Olipa reissu! Taas käytiin Jyväskylässä ihmettelemässä maisemia. Viimeksi kävimme siellä TopTeam leirillä vain hetki sitten ja taas sinne!

SM kisoihin lähdin hitusen valmistautumatta. Viisi viikkoa sitten, kun kävimme leireilemässä, reväytin polveni. Polvi kipeytyi leirillä ja turposikin hieman. Leirisunnuntaina oli vielä kaksi kisastarttia ja ne onnistuivat hitusen polven kipeillessä, mutta kaikki ei ollut hyvin. Perus junttina en sitten mennyt lääkärille, vaan ajattelin että parin viikon lepo ja sitten treenaamaan takaisin. Enpä sitten treenannut kuin kaksi kertaa.

Näin SM kisojen jälkeen, kun polvi on edelleen kipeä, kohtapuoliin valmistuvan fyssarikaverini kanssa pähkäiltiin epäviralliseksi diagnoosiksi Hyppääjän polven. Kyseessä siis rasitusvamma polvilumpion alapuolella olevassa patella-jänteessä. Tässä pieni lainaus:

"Jos vamma on diagnosoitu alkuvaiheessa ja kuntoutus aloitettu heti, hyppääjän polvi paranee noin 4-6 kuukaudessa. Pitkälle edennyt vamma saatetaan kuitenkin joutua operoimaan, mikäli yllämainittu konservatiivinen hoito ei auta. Leikkauksen jälkeen urheilija pystyy yleensä palaamaan lajiharjoitteluun noin puolen vuoden kuluttua."

 Itse kisoihinhan tämä pieni vamma ei vaikuttanut lainkaan. Olen tottunut liikkumaan ja urheilemaan joku paikka aina hieman rempassa. Kisoissa oli sen verran kuitenkin täpinät päällä että eipä sitä polvea siinä kohtaa huomannut.

Lauantain joukkuekisaan lähdin ankkuripaikalta. Alku osuuksilla saimme jo valitettavasti kerättyä kaksi hyllyä ja 15vp. Tavoitteeni muuttui koittaa tehdä nopeaa nollaa. Eipä sitten sekään onnistunut. Blii liikkui hyvin, mutta itse sain sabotoitua hätäisillä käsien tiputuksella toisen riman alas. Heti perään jätin sitten avoimet ovet kepeille ja toiseen väliinhän tuo sitten löysi avoimesta keppikulmasta. Loppuun vielä karkaaminen keinulta, vaikka tämä oli se toinen treeni mitä me treenattiin näihin kisoihin :D Tuloksena 15vp.

Sunnuntain yksilökisaan sain tsempattua itseni hyvään vireeseen. Polvi vähän vihoitteli lämmittelyssä, mutta tiesin jo eiliseltä, ettei se häiritsisi radalla lainkaan. Oma starttinumeroni oli 195 joten pääsin puolenpäivän aikaan rataantutustumiseen. Paikalle tulin joskus kymmenen jälkeen niin, että näin muutamat kymmenet suoritukset ennenkuin jätin kisojen seuraamisen väliin. Tässä vaiheessahan olinkin jo saanut omat ohjauskuviot mietittyä ja odottelinkin tutustumista ja sitä ennen tapahtuvaa itseni lämppäämistä. Olin psyykannut itseni n 35 koiran kisaan jossa lähdin siinä kymmenentenä koirakkona. Hyvin toimi, eikä kisajännitys ollut sen kummempi kuin normaaleissakaan kisoissa. Ainoa kohta jota radalla stressasin, oli keppien aloitus joka oli jälleen avokulmaan. Juuri eilenhän olin sen mokannut :) Ihan turhaan stressasin sitä. Mokasin jo toisella esteellä. Olipa historiallisen lyhyt kisa meille :D Toisena esteenä oli putki jonne koitin todella hätäisesti Bliin tyrkätä ja lähdinkin siitä vielä hätäisemmin liikkeelle eteenpäin. Mikälie hätähousu-kohtaus. Liekö sittenkin sitä jännitystä? Vai treenaamattomuutta? Samapa tuo, hyllyhän siitä tuli. Ei muutakuin koiraa putkeen ja loppurataa koittamaan, olihan rata todella mukava! Mielestäni Seppo Savikko oli onnistunut radoissansa todella hyvin. Noh, eipä siitä radasta muille jäänyt mitään kerrottavaa. Kepit onnistui ja muu on historiaa. Alla vielä video meidän debyytistä SM kisoissa:

Päällimmäisenä mieleeni näistä kisoista ja suorituksistamme jäi:
+ puomin juoksukontakteilla persjättö
+ Blitzin hyvä draivi tauosta huolimatta
- Treenamattomuus / loukkaantumiset
- Turha hätäileminen turhassa paikassa
+ Kisajännityksen hallinta
+ Pettymyksen hallinta: sama hups-fiilis kuin pienissäkin kisoissa tapahtuva hylly

Blitz aloitti nyt sopivasti maanantaina juoksunsa, joten minulle jää hyvin aikaa alkaa kuntouttamaan polveani. Olisiko vihdoinkin aika sijoittaa koiran sijasta itseeni fyssari-aikaa! Ei muutakuin kisakalenteria tyhjäksi ja uusia suunnitelmia suunnittelemaan ;-)

Isoja kisoja!

SM-kisat, Avoimet SM kisat, MM karsintakisat ja sokerina pohjalla: EO!

Tuleepa jännät kisat seuraaville viikoille! SM kisoihin on reilu viikko aikaa. Valmistautuminen viimeisen neljän viikon aikana, lähes nolla. Onni onnettomuudessa me ollaan treenattu muu aika vuodesta suht tehokkaasti ja tavoitteellisesti, eli ei pelkoa sillä saralla. Vielä jokuset "mieltä keventävät" treenit tässä pitää tehdä, ettei tartte sitten kisoissa arpoa että osataankohanko-me-toi?! Eli lähinnä että muistaako toi pahiainen keppejä, tai puomia, tai välistävetoa. Noillahan melkein jo pärjääkin :D

SM kisoista pari viikkoa ja sitten onkin agirotu. Siellä olisi tarkoitus kaksi starttia vääntää. Toiveissa tietty olisi myös se kolmas startti, eli avointen SM kisojen finaali. Josko tuolle parille väliviikolle saisi muutamat treenit väännettyä?

Agirodusta taas kolme viikkoa ja onkin sitten MM karsintakisat. Kaksi starttia, toivottavasti viisi. Niihin ollaan jo pakostakin saatu treenejä alle. Tietty odotettavissa on ylläreitä johonkin väliin, eli juoksuja ei ole kuulunut ja niitäkin odotellaan innolla :D

Ja sitten se sokeri. Viikko karsinnoista on EO eli "euroopan mestaruus"kisat. Pääsimme varasijalta osallistumaan EO:n yksilökisoihin! Vähänkö hienoa! Olen yksiin EO kisoihin osallistunut Damin kanssa ja se tunnelma ja kisafiilis oli aivan mahtavaa. Nyt pääsee sitten "kunnolla" treenanneena koittamaan toisen kerran niitä kisoja. Aivan selkeästi eniten odotan näistä kisoista tätä EO:ta!

Tavoitteitahan ei tälle vuodelle ollut asetettu muuta, kuin testata itseään isoissa kisoissa. Tässähän sitä sitten on! Kisaa jos toista muutamalle kuukaudelle. Tykkään kisata kisoja kuin kisoja, mutta nyt on fiilikset hyvät kun on näinkin paljon herkkua tiedossa! Kisoissa nähdään!  (koitan kyllä päivittää tänne, kun taas asiaa on)

Pohdintaa SM-kisoihin

Ilmoittauduin juuri SM kisoihin. Hurjaa.

Viimeiset kaksi kertaa, kun olisin voinut päästä SM kisoihin, epäonnistuin tuplanollan saamisen kanssa. Ensimmäinen oli schipperke Damin kanssa. Oli tosi lähellä, mutta yksi kova ihanneaika ja toisella kerralla viimeinen! rima esti kisoihin pääsyn (oli siellä muitakin, mutta nämä jäi elävästi mieleen). Tiedossahan oli että ei noilla tupla-onnistumis-prosenteilla ole mitään asiaa kisoihin, mutta kokemusta olisi ollut kiva saada! Viime vuonna taasen Blitzin kanssa jäimme kahdesta nollasta, tarkemmin tuplanollasta, vajaaksi vaatimuksista. Blitzillä oli toisaalta vain se reilu kuukausi aikaa kerätä nollia kolmosissa, mutta eipä se kuukauden lisäaika auttannut kun emme karsintoihinkaan saamme nollia.

Tänä vuonna asia on hitusen erilainen. Olemme saaneet kolme ihka aitoa tuplaa ja useamman "out"in tuplille. Viime vuodesta olemme laskeneet juoksukontaktiemme EPÄonnistumismahdollisuutta 31,2% tämän vuoden 13,6%. Pahiainen kulkee kovempaa kuin viime vuonna ja ehkä ohjaajakin hitusen on tullut nopeammaksi ja järkevämmäksi. Ei paljoa, mutta vähän :) Jos ei muuta, niin ainakin itseluottamus on suurempi kuin koskaan!

Kova itseluottamus, onko katetta? Nooh, jos kuitenkin näytetään kortit, niin:

• vain kolme tuplaa vuodessa
• Puomilla jopa 15% mahis epäonnistua
• nollaprosentti 9/26 tekee 34%, helmikuusta tähän päivään (superpositiivisesti laskettu)

 ...eli eipä näillä tilastoilla kauheasti pitäisi uhota :) Tuplan saamiseen, 34% nollaprosentilla, on 11% mahdollisuus. Karkeasti, meillä on yksi kertaa kymmenessä vuodessa mahdollisuus saada tuplanolla SM kisoissa :D Onneksi ohjaaja ei ole tullut paljoa järkevämmäksi näinä vuosina ja nuo numerot ei merkkaa mitään. Me olemme menossa pitämään lystiä isoihin kisoihin! Harkkasuunnitelmia on pohdittu seuraaville viikoille, valmistava kisa on valittu ja majoituksesta ei ole hajuakaan! Näillä korteilla pelataan. Onneksi agilityyn ja minuun pätee tämä sama vitsi: Vian ei tarvitse olla suuri, jos se on päässä! ^_^ Nyt menen hetkeksi mököttämään ja parantelemaan polveani, jotta kohta voin tulla takaisin kirjoittelemaan miten huonosti olemme treenanneet ;P

Loppuun vielä kevennys. Tästä se minien nolla-ura aikoinaan lähti, näköjään kesällä 2007.

TopTeam leiri 4. (Onneksi päästiin sinne...)

TopTeamin viimeinen leiri nyt takana Jyväskylästä. Juoksutusta, nuppijumppaa ja pari treeniä Blitzille ja pari kisaa vielä. Olipas mukava rupeama tuo koko TT. Mukavintahan siinä oli se, että oppi tuntemaan uusia agility-ihmisiä ja siinä samassa sai omaa agia eteenpäin! Suosittelen! Nyt on hirmuinen pohdinta päällä, että onkohan ensi vuonna taas haku päällä. Luultavasti haen vaikka vielä en ole järjellä ehtinyt ajattelemaan asiaa. Next Levelihän olisi myös mielenkiintoinen, mutta tämä neljä leiriä tuntui tähän hätään oikein sopivalta määrältä. Katsotaan mitä tuleman pitää!

Meillehän tälle leirille osallistuminen ei ollut läheskään itsestäänselvyys. Blii teki aivan jumalattoman pahan näköisen voltin A:lla kisoissa, juuri ennen leiriä. Tsekkasin omilla kyvyilläni, eli liikkeet ja ropelointi sekä lepojen jälkeen kuin aamulla, ja olin sitä mieltä että onnetar oli matkassa. Seuraavan päivän aikana sain pika-ajan Bliitä aikaisemminkin hoitaneelle fyssarille ja terveen paperithan sieltä tuli. Hyvillä mielin siis pystyin osallistumaan leirille. Tässä vielä lento-oravan kamikaze lento. Älkää katsoko jos inhottaa nähdä läheltäpiti tilanteita..

Leirin treeneissä emme osallistuneet perjantain aktiviteetteihin, eli knock-out kisaan, fyssarin käsittelyn takia. Lauantaina sitten olimmekin täysillä menossa mukana. Coucheina (huom suomennusvirhe on tarkoituksellinen, Jarikin on lihonnut ^_^   [no ei kai..]) toimi Orenius ja Suomalainen. Ryhmäjaon takia Jänesniemi jäi minulta kokematta. Ratapiirrustuksen sain kopioitua, eli treenaan ehkä-sit-joskus. Alla video. Sain lievän vaurion polveen, eli Jarin treeniä en vetänyt ihan loppuun asti. Tosin siellä ei kovin vaikeaa pätkää ollutkaan enää eli parhaat osat oli jo napsittu kakun päältä.

Leirillä oli nuppijumppaa ja fysiikkatreeniäkin, mutta niistä ei onneksi ole videomateriaalia ;)

Sunnuntaille sitten osallistuimme kaikki TT:läiset JAT:in kisoihin. Olipa hienoa kun oli kannustusjoukot eli TT:läiset hurraamassa. Kisathan pika-analysoitiin koutsien toimesta ja palautettakin annettiin. Omat kisat oli ihan ok. Molemmilla radoilla tahdoin vähän nukahdella. Ekalla radalla se aiheutti hyllyn ja pitkän kaarroksen ja tokalla radalla tuli sitten vain kaarrosta. Radat oli helpohkoja, mutta täysillä kun mennään, niin mitä vain voi sattua. Varsinkin kun ohjaaja on mitä on :D

Päättäjäisissä sitten syötiin kakkua ja taputeltiin toisiamme selkään. Tämä oli selkeästi tällainen fiilistelyleiri, missä siis valmisteltiin tuleviin koitoksiin. Tulevat koitoksethan tietty pitäisi olla ne SM kisat ja MM karsinnat, missä kaikki osallistuu pitämään hauskaa!


...ja hauskaa me ajateltiinkin pitää ;-)

FI AVA Blitz

Heissulivei taas!

Tässä siis jymyuutinen myös itselleni: Blitzistä tuli agilityvalio 5.5.2012 I-HAH:in kisoista!

Ensimmäinen AVA nolla tuli 5.5.2011 ja olin siinä uskossa että 1v 1pv tarkoittaa ettemme voisi vielä valioitua. Ihme ja kummastus oli kova, kun tuomari lykkäsi kolmanneksi sijoittuneille ruusuketta kouraan! Olin jopa niin epäluuloinen, että pyysin Viitasen Annea tarkistamaan vielä toisen kerran. En uskonut. Kun sain kisakirjan käteen ja päivämäärät eivät täsmänneet aivoituksiani, kävin vielä kerran kysymässä seuraavalta tuomarilta. Samaa mieltä oli. Onnitteli vielä päälle. Vitsailinkin facebookissa että pitäisikö kysyä liitolta varmistusta. Juuri siis olin kysynyt liiton uudelta puheenjohtajalta, Kari Jaloselta asiasta :D Vahvistusta vielä löytyi sosiaalisesta mediasta, joten pakko oli uskoa.

BILEET!

Oli meillä kakkua ja makkaraa ja poreilevaa (pommaccia) treeniryhmälle. Eli siis mulle ja Bliille :D Noh, kety sai kans osansa. Eka päivän rata oli hyppis ja sekin oli siis nolla. Yey!

Tässä vielä video. Elämä on edelleen kiireistä, joten eipä tässä enempää jouda turinoimaan. Koitan ehtiä paremmalla ajalla.

(ps. ei olla treenattu hetkeen, alla kahdeksan hyllyä, jalat kankeina lenkin puutteesta. Nollat siis oikeasti ylläreitä!)

Niinjoo. Kiitoksia Eralle mahtavasta pennelistä! 3 vuotias ei pitäisi olla pentu, mutta mulle hän vaan on! (vasemmassa linkkipalstassa löytyy jossain kohdassa Eran blogi)

Kiirettä pukkaa

Kiirettä pukkaa kuten otsikossakin sanotaan. Pidän päivityksen lyhyenä kun ei oikein ole ajatusta nyt hetkeen ollut mukana tähän kirjoitteluun.

Ööh, kisattiin pääsiäisenä viisi starttia. Ennen kisoja treenattiin irtoamista. Kisoissa sitten "yllättäen" irrottiin. Tuloksena viisi hylättyä rataa :D Ohjaaja oli pihalla kuin lumiukko huhtikuussa, yöpakkasia olisi kaivattu.

Nyt sunnuntaina käytiin treenaamassa BATin treenit. Koutsina oli kromfo Koko. Eihän noita ohjaajien nimiä muista, onneksi koirat muistaa ;)   [kyllä mä oikeasti muistan sen ohjaajan, ei vissiin olla juteltu koskaan aikaisemmin vaan]. Tehtiin pitkää rataa, ei saatu lähellekään nollaa. Ollaan edelleen pihalla, porkkanakin on viety! Noh, kepeille keksittiin jotain, samoin niistoa hiottiin paremmaksi. Samoin mietittiin putkijarrutusta. Juoksukontaktit osui ja kepeillä oltiin yhtä....samanlaisia kuin ennenkin. Eli keppejä pitää treenata.

Jos aikuisten oikeasti miettii asioita, niin hommat sujuu oikeaan suuntaan., niinkuin pitääkin! Koira alkaa irtoamaan, meitsi alkaa pääsee kärryille, kohta treenataan lisää ja sitten taas lisää kärryille pääsemistä. Kysymys onkin, milloin pitää tauottaa uuden treenaaminen että pääsee oikeasti kärryille ja osaa edes ne opetetut asiat? Nyt tuntuu siltä että treenattavien asioiden lista kasvaa nopeammin kuin ehtii ja pystyy treenaamaan :D Ja se porkkanakin oli syöty... Onneksi kesä on ovella!

Keskiyön treenit

Liekö kuuppa pehmenny, tuleva täysikuu, tulevat kisat tai ajanpuute ajanut minut näinkin epätavalliseen aikaan treenaamaan. Noops, päätinpä siis käydä treenaamassa puoliltaöin! Olipahan rauhallista ja kentän sain valita aivan vapaasti = Viidennellä kentällä ei ollut esteitä, kolmannella treenasivat muut ja ykkösen ja kakkosen nurmi on lyhyt. Helppoa! Nelosen baana oli siis meitä varten.

Pikaisella muutoksella sainkin teemaani sopivan treenin aikaiseksi. Katsoin maanantaina yhden videon. Joskus vain tulee sellaista harrastettua. Toivottavasti vaimo ei saa kiinni tällaisesta, eikä muu kansa paheksu. Video oli agility sellainen! Siellä oli noita euroopan huippuja kisaamassa jossain maneesissa, ihan jumalattomilla esteväleillä. Tuli pakottava tarve päästä treenaamaan irtoamista :D Tässä muuten se video, jos vaikka jollekulle muulle olisi apua pakottavasta treenaamisen tarpeesta. Treenasin myös juoksukontaktia, juoksukontaktin layeroimista kepeille, juoksukontaktilta poispäinkäännöstä kepeille. Hieman A/putki-erottelua ja loppuun hitusen "jenkkiläistä", meidän tapauksessa vain irtoamista hypylle. Monta lyhyttä pätkää, paljon toistoja, tylsä video siis. Eli tässä vielä sitten se linkki :D