Terve taas!

Tässä onkin hetki jo ehtinyt vierähtämään blogin päivittämisestä.

Mitäs meille siis kuuluu?

Meille kuuluu hyvää! Olemme kisanneet syksyn isojen kisojen jälkeen ison rykelmän kisoja ihan loppuvuodesta. Taka-ajatuksena EO-pisteiden kerääminen. Tiedossa oli jo kesän suunnitelmat lähteä Ruotsin ja Norjan agilityviikkojen aikana reissuun asuntoautollamme. Tämän takia EO ei ollut suoranaisesti suunnitelmista. Mieli kuitenkin muuttui marraskuussa ja hirmuinen spurtti kisaamisessa otettiin juuri tässä tarkoituksessa. Kisaaminen tuotti tulosta ja pääsimme pisteissä aina kolmanneksi asti ja agilityliitto vahvisti paikkamme EOn Suomen joukkueessa jokunen hetki sitten. Lentoliput tulikin hommattua ja mökki on varattuna reilu kilometrin päästä kisapaikkaa Saksassa. Hienoa! Odotankin kovasti kesää ja kisojen alkua. Niin agilityviikkoja kuin myös EOta.

Alkuvuotena tuli taas pieni notkahdus, kun selkeät tavoitteet katosivat. Starttimäärät tippuivat ja kisaaminen kadotti hetkellisesti tarkoituksensa. Jotain piti tehdä ja otinkin hieman etäisyyttä kisaamisesta. Tällä hetkellä kisaan yhden viikonlopun kuukaudessa. Aikaisempina vuosina karsinta- ja sm-nollien kerääminen on jatkunut pitkälle keväälle, mutta tällä kertaa nollat tuli EO-kisapisteiden keräämisessä eikä juurikaan kisaamiselle ole tarvetta.

Muissa uutisissa olen aloittanut valmennettava-valmentajasuhteen Jari Suomalaisen kanssa. Olemme tämän vuoden puolella, kerran kuukaudessa, käyneet treenit ja suunnitelleet tulevaa. Tietenkin puuttuen meidän puutteisiin. Juuri tällä hetkellä työn alla on keinun itsenäinen suorittaminen. Blitz on aina ollut herkkä lähtemään keinulta liian aikaisin eikä tämä ole antanut minulle mahdollisuutta eteenpäin irtoamiselle. Vauhdikkaat ja nopeat radat vaativat sen, että keinulta pitää pystyä edetä pidemmälle seuraaviin haasteisiin :) Tavoitteet jotka Jarille kerroin, on päästä uudestaan MM-kisoihin ja siellä päästä mitalleille, eli voittamaan. Mitäpä sitä olla liian nöyrä, vaan tavoitteet sinne niin korkealle kuin on mahdollista! Tietenkin tiedostan että kisoissa voi tapahtua mitä vain ja on hyvinkin mahdollista etten pääse edes karsintojen toiselle päivälle ;) Toinen tavoite olikin nollaprosentin nostaminen sen verran korkealle, että mahdollisuudet olisivat paremmat. Marras-joulukuussa meidän nollaprosenttihan nousikin huimasti 70% paikkeille! Sitten ne lyhyen tähtäimen tavoitteet katosivat ja nollaprosentti romahti normaalille tasolle, eli olisikohan se siinä 30-40% hujakoilla. Tosin mukaan kuuluu treenivetoja ja "kokeilenpa tuohon tällaista" -juttuja jotka yllättäen eivät olekaan onnistuneet :D

Onneksi kesä kolkuttelee ovella ja ulkotreenit ja -kisat odottavat! Tämä tulee helpottamaan meidän työtämme, sillä hallissa pienellä kentällä treenaaminen ei mahdollista pitkien estevälien treenaamista. Pitkät estevälithän olivat se juttu, joka MM kisoissa itselläni pisti silmään ja aiheutti kiirettä. Olenkin tässä harmitellut Suomalaisten tuomareiden minien ratojen ahtaita ja syheröisiä pätkiä. Tämä ei oikein palvele meitä, jos tavoite on pärjätä isoissa kisoissa pitkillä esteväleillä.

Tässä tämänkertainen blogikirjoitukseni tapahtuneesta ja hieman suunnitelmista isommilla linjoilla. Seuraavissa teksteissä pääsen varmastikin kirjoittelemaan tarkemmin nykykunnostamme ja treenaamisesta :)

Tähän vielä viimeiset kisamme. Kaikki kisammehan ovat päivitetty youtube-kanavalleni, joten sinne vain jos kisaamisemme kiinnostaa.

MM kisat takana

Olipa mahtava reissu! Kesä päättyi ja kisakausi myös katkesi suureen unelmaan: MM kisoihin Luxemburgissa!



Yllä video avajaisista. Kuten näkyy, tunnelma oli jo avajaisissa katossa! Koko kisareissun ajan tunnelma oli aivan mahtava. Kisajärjestelyt sujuivat hyvin ja me kisaajat pääsimme keskittymään olennaiseen, eli kisaamiseen! Suomesta oli mukana 12 koirakkoa kilpailemassa ja minulla oli vaimoni Anna mukana avustamassa ja nauttimassa kisatunnelmasta. Näihin kisoihin on pakko päästä uudestaan :)

Itse kisat alkoivat osaltani joukkueemme koirien lääkärintarkistukella ja harjoittelulla. Kisoissa muuten mitattiin useita koiria eri säkäluokkiin kuin ne oli ilmoitettu. Onneksi Blii on selkeä mini eikä tämä meitä koskenut. Tämän jälkeen pikaiset treenit ennen kisojen alkua. Ruhtinaalliset 8 minuuttia oli varattu Suomen joukkueelle harjoitteluun. Tässä ajassa tosin ehdin lahjakkaasti pilaamaan pöytä-esteen osaamisen. Harjoitustilanteessa pöydälle muodostui niin painostava tunnelma, että eipähän Blitz halunnut koko pöydälle enää tuossa lyhyessä ajassa. Olipa sitten mukavaa myöhemmin huomata, että yhdelle radalle oli saatu pöytä lisättyä...

Meidän urakkamme alkoi minien joukkueradalla. Rata oli profiililtaan oikein mukava ja fiilikset olivat hyvät. Itse starttasin PM-kisoista tutulla kolmannella paikalla. Ainoa suurempi jännitysfiilis kesti pari sekuntia ja osui kohdalle sillä hetkellä, kun seisoin starttiviivalla Blitz sylissä ja katsoin ympärille halliin nähden kaikki ihmiset yleisössä ja MM-kisarata valmiina odottamassa meitä! Onneksi tämä antoi hyvää energiaa eikä lainkaan tuonut minkäänlaista hermostuneisuutta. Tätä tilannetta jokainen agilitaaja toivoo, aivan mahtava paikka!

Radalla tosin tapahtui sitten yllättävä lapsus. Meikäläinen KAATUI! Valssiin lähtiessäni, maton liiankin hyvä pito teki sen, että Salomonieni kantapää tarrasi kiinni mattoon ja kaaduin sujuvasti selälleni. Olipa noloa. Yritin hätäiseen saada Blitzin hyppäämään esteen yli, mutta eipä tuo päälleni halunnut hypätä. Yllättävää :D Kiellolla siis jatkettiin ja meinasi käydä huonomminkin, kun otimme esteen tutustumisesta toista kautta ja pelkäsin että mitenköhän tämä jatko sujuu. Hyvin meni ja sain nopeasti juonesta taas kiinni. Vitonen pohjalla pyysin vielä yleisöltä kannustusta ja sitähän tuli! Vähänkö mahtavaa saada yleisö mukaan, vaikkakin nollaan mahikset menivät juuri.



Minien joukkueemme tuolla hyppärillä oli maailman nopeimmat! Yksi pudonnut rima jätti meidät tosin kauas kärjestä tuloksellisesti. Meidän kieltorata oli sen verran hidas, ettei sitä laskettu joukkueellemme mukaan. Suomen medit tekivät saman tempun! Hekin olivat joukkuehyppärillä maailman nopeimmat! Tosin heille jäi 10vp voimaan muutamasta pudonneesta rimasta. Aika hurja aloitus!

Seuraavana kisana meillä oli yksilöiden hyppyrata. Rataantutustumisessa jo huomasin keppien inhottavuuden. Tiukka avokulma ja esteitä asennettu niin, että sinne oli todella vaikeaa päästä ohjaamaan kunnolla. Päätin että tuonne on ehdittävä ja aika oli otettava muutamaa hyppyä aikaisemmin pienellä riskillä. Tällä kertaa riski ei tuottanut tulosta vaan otimme väärän radan ja hyllytimme. Luulin että olisin ollut pettyneempi suoritukseemme, mutta kun virhe tuli juuri siinä kohdassa jonka tiedostin meille vaikeaksi, niin eipä tuo sitten maailmaamme kaatanutkaan. Tosin tämän jälkeen emme oikein päässeet rataan kiinni vaan luistelimme maaliin sitten käsiä levitellen :) Taitaapa olla aika treenata sokkarimme hieman parempaan kuntoon!



Tämän jälkeen lähdimme joukkueena hakemaan mineille hyvää fiilistä ja ajatuksena tehdä tiukkaa tulosta joukkue-agiradalla. Vitosellakin on oltu melko korkealla joukkuekisassa. Rata olikin sitten toista mieltä. Rata oli hieman haastava ja sinne oli sitten laitettu tämä inhottava pöytä joka treeneissä meni pilalle meillä. Tulokset tosin valahtivat jo hyllylle ja rimojen tipahteluille kahdella ekalla osuudellamme ja jäljelle jäi tilanteesta nauttiminen. Jokaisen radan  alussa pyysin Suomi-yleisöltä kannustusta ja sitähän tuli. Kiitokset tästä! Todella upeaa! Tässä alla video alkaakin juuri tuosta kannustuspyynnöstä :) Meidän ratamme sitten kosahti sinne pöydälle, tosin hieman erikoisella tavalla. Blitz päätti että pöytä olisi putki tai pussi ja painoi sen alitse vauhdilla. Vitonen alle. Loppuvaiheessa, taas meille haastavassa kohdassa, tapahtuikin pieni ohjausnukahdus ja Blitz kääntyi esteeltä väärään suuntaan, kääntyi ympäri ja ottikin saman hypyn uudestaan. Hylly. Plaah. Noh, agility on. Kiitin vielä yleisöä ja loppuradan kautta maaliin.




Viimeiselle agilityradalle lähdimme myös vain nautiskelemaan. Tuloksiin ei enää ollut mahdollisuuksia. Alku meni hyvin, mutta menin sitten torpedoimaan keppien aloituksen. Kova vauhti ja rynniminen avokulmaan ja Blii valahti kolmanteen väliin toisen sijasta. Olipa tylsä lopetus näille kisoille. Keppien jälkeen pieni jäätyminen ja seuraavalla esteelle tapahtuikin hyllytys. Puolivaloilla loppuun ja kisat olivat osaltani ohi.

Näin parin viikon jälkeen fiilikset ovat edelleen korkealla! Pettymys oli vain lievää ja nyt ei tunnu enää sitäkään vähää. Treenimotivaatio sai uuden sykäyksen ja MM-kisoihin on pakko päästä uudestaan. Ensi vuoden isäntämaan kisapaitakin tuli vaihdettua muistutukseksi tavoitteista :)

Viimeistelyä vaille hyvä agilitykesä 2014!

Nyt tuntuu siltä, että voi huokaista ja koittaa taas päästä arkirytmiin kiinni. Koko kesä mentiin haipakkaa. SM-kisat Tampereella. Asuntoautolla Rovanniemelle, sieltä Ruotsin Kalmariin ja sieltä Tanskaan. Tietty takaisin Tukholmaan ja lähes 5000km ajettu kolmen viikon kesälomilla. Kaupan päälle yksi ylimääräinen Tanskan reissu elokuulle. Nyt koulut alkoivat ja kun omat pojat on saatettu kouluun, niin voi taas koittaa oikeasti palata rutiineihin!

Päivitin muuten tuohon vasemmalle, missä minulla on tulokset, videolinkit kyseisiin startteihin. Helpottaa itseäni kun koitan muistella, että miten se menikään :)

Miten se kesä sitten menikään? Melko hyvin! Viimeistelyä vaille täydellinen agilitykesä!
Kesällä oli neljä suurta tapahtumaa mihin osallistuimme. SM-kisat, MM-karsinnat, GuldKampen (Ruotsi) ja DaniaCup (Tanska).

SM-kisat järjestettiin Tampereella. Arvokisoihin olen aina lähtenyt hieman arvelluttavin tuntein. En muista koskaan päässeeni karsintaradasta jatkoon, niin SM kuin MM-karsintakisoissa. Homma alkoi oikeastaan nyt loppukeväästä luistamaan. Oma juoksuvoima oli kasvanut ja nollia oli alkanut tulemaan hyppiksiltä todella hyvää tahtia! Tosin itse agi-startit ovat sitten taas olleet hitusen tappiolla :) SM kisoja edeltävänä kisapäivänä tulikin niinsanotusti "jack-pot" ja onnistuimme suurissa starteissa tuplanollavoiton veroisesti! Meno jatkui melko hyvänä ja itse SM hyppikseltä otimme nollan, kolmannella sijalla! Joukkuerata meni keppivirheeseen ja taisipa puomikin kosahtaa. Mutta mitä mahtavinta, pääsimme starttaamaan SM finaaliradalle kolmanneksi viimeiseltä paikalta! Itse finaalirata sitten meni oman harjoittelemattomuuden piikkiin, eli vedätin aivan liikaa Blitziä puomilla ja virhehän sieltä tuli. Viimeistelyä vaille hyvä rata! Vitosella sija 13. Bonuksena doping-testit Bliille :D



MM-karsintoihin tulikin lähdettyä jo paremmilla fiiliksillä! Nollia pystytään tekemään ns. kovissakin paikoissa. Karsinnat Rovanniemellä meni ihan kivasti. Mineissä kärki oli tasaista ja aivan viimeisellä radalla ratkaistiin MM-joukkueen koostumus. Itse pääsin lähtemään piikkipaikalta viimeiselle radalle!! Aivan mahtavaa! Pikaisten laskelmien jälkeen totesin että vähintään PM-varapaikka oli varma, mutta joukkueeseen tarvittiin vielä pisteitä, jos perässä (siis edellä) tulevat tekevät kovia nollia. Hitusen keskittyminen herpaantui, kun lähtökarsinnassa katseli kun muutama virheellinen rata tuli muille ja paikka maajoukkueeseen oli varma! Viimeisellä radalla koitin tietenkin kovaa nollaa saada aikaiseksi, mutta... Viimeistelyä vaille hyvä rata! :D Hylly ihan tyhmässä paikassa, mutta karsintojen toinen sija! Ei pöllömpää! Lomasuunnitelmat uusiksi loppukesäksi ja alkusyksyksi, mutta eipä tuo haitaa ;)



Rovanniemeltä jatkoimme GuldKampeniin. Sieltä tuli agi-serti ja Ruotsin agilityvalion arvo. Kisassa oli erikseen myös finaali, johon pääsi kolmen sakkiin normi-kisoissa päässeet. Sinänsä vaikeaa kun kisaajia kolmosissa oli reilusti yli sata. Finaaliin pääsimme, mutta mutta... Viimeistelyä vaille hyvä rata! Tosin jos haluaisi spekuloida, niin tuomari antoi mielestäni virheellisen vitosen A:n alastulosta. Ei mahda mitään. Mahtava tunnelma Ruotsissa ja todella hyvin läpi vedetty kisajärjestely. Sinne uudestaan!



DaniaCup oli seuraavana vuorossa. Siellä kisasimme itsellemme pari hyppy sertiä mutta se kolmas jäi saamatta. Myös finaaliin pääsimme, mutta voitte varmaan arvata miten siellä kävi? Viimeistelyä vaille hyvä rata! Yksi valssi jäi tekemättä ja hylly finaalissa. Menimme putken väärään päähän. Korjauksen jälkeen teimme silti nopeimman radan. Noh, agility on :)



Kotiin palattuamme, tulikin kutsu ensimmäiseen maajoukkue-PR tilaisuuteen. Ensimmäisen maajoukkueleirin missasimme, kun olimme vielä Tanskata tulossa takaisin. Yhtenä kauniina aamuna YLE:lle aamu-tv:n haastatteluun maajoukkuejohtajan kanssa. Haastattelua ja vähän demoa agilitysta. Kovasti ei pääse demoilemaan kun esteisiin kuului muutama hyppy ja putki :D

Tässä vielä 8pv ajan linkki kyseiseen haastatteluun. Alkaa 26min kohdilla: http://areena.yle.fi/tv/2162524

Kesä huipentui sitten PM-kisoihin Tanskan Roskildessa. PM kisaviikonloppuna oli lauantaina normaalit startit ja sunnuntaina itse PM-startit. Ensi vuodelle säännöt tulevat muuttumaan ja kisat tulevat olemaan kaksipäiväiset. Ensi vuonna siis Turussa. Omalta osalta PM- kisat menivät odotetusti, eli se Viimeistelyä vaille hyvä kisa! :D Ensimmäiseltä radalta ihan älytön putkivirhe. Tiukan ihanne-ajan ansiosta se oli vielä yliaikaakin, eli 5,09 rasitteena kahdelle muulle startille. On muuten suht vaikea kisa, kun triplanollaa haetaan :) Seuraavilla agi-radoilla sitten tuli toinen sijoitus ja viimeiseltä radalta ensimmäinen. Sijoitukset nousivat 10 -> 8 -> 5. Eli PM yksilöiden viides sija! Ei pöllömpi tällä nollaprosentilla :D Meidän mahtavan joukkueen ansiosta saimme yhteiseksi tulokseksemme toisen sijan! Eli PM-joukkuehopeaa! Tästä se lähtee :D

Seuraavaksi sitten onkin edessä MM-kisat Luxemburgissa. Kaipa tässä muutamiin treeneihin pitää venyä... Kirjoittelen taas kun asiaa löytyy ;)

Pikapäivitystä pitkästä aikaan

Heips kaikille. Täällä ei ollakaan hetkeen oltu. Meille kuuluu hyvää. Olen kovasti treenannut itseäni parempaan kuntoon, samalla kuntouttaen vanhoja ja uusia vammoja. Näköjään "vanhuus" ei näe tervettä päivää yksin urheilussa :) Blitzille myös kuuluu hyvää ja sillä vähällä agilitytreenillä mitä ollaan tehty, niin mimmi painelee kuin olisi treenannut jatkuvasti!

En lähde availemaan mitä kaikkea tässä ollaan tehty, kukaan ei tykkää super-pitkistä blogikirjoituksista. Sanotaan pikaisesti näin: ollaan kunnossa, ollaan treenattu voimaa ja kestävyyttä, lajitreenaaminen on ollut lähinnä kisaamisessa. Jotain kremppaa itsellä vielä on, mutta uskoisin että ei vaikuta menoon tulevana viikonloppuna.

Tulevana viikonloppuna siis SM:t odottavat meitä ja siellä startataan perjantain kisojen lisäksi joukkueessa ja yksilöissä. Luottoa ei ole mutta mahdollisuudet nolliin ovat kuitenkin :) Katsotaan mitä tuleman pitää ja hauskaa pidetään varmasti, vaikka katsomossa!

Kevennykseksi viimeiset kisat jossa tuomarina Mia L. joka on yksi SM-tuomareista.

Treeniä twistaillen

Perjantain pikaiset treenit. Keppejä ja ohjaustekniikkaa. Radanpätkän löytää facebookista nimen Ann Croft Agility Coach alta. Yhden aikaisemman pätkän häneltä olen tehnyt ja tämä uusi pätkä näytti siltä että saa muutamaa tekniikkaa treenata lähes tosissaan. Pätkällä ei paljoa ylläreitä löytynyt, perustekemisellä pärjäsi. Pari reitinvalintaa, ohjauskuvion valintaa, joista pystyi valitsemaan. Itse tein twisteillä ja sylkkäreillä tahi poispäinkäännöksellä tätä. Korjauksia joita joudun tekemään, oli se että sylkkärin tein liian lähellä hyppyä (alkuun) jolloin rima tippui helpommin. Myös yhteen paikkaan piti laittaa vekkiä jotta sain Bliin linjoja paremmiksi. Onneksi valikoitui pätkä jossa ei tarvinnut juosta kovin kovaa. On meinaan jalat vähän juntturasta kun aloittelin jumppailemaan, eikä vielä ihan ole päässyt palautumisrytmiin kiinni :)

Vauhtia? Uhhuh...

Vuoden ensimmäiset kisat käyty Ojangon hallissa, HSKH:n järjestäminä. Kolme starttia tuli pyöriteltyä ja tuomarina Sari Mikkilä. On muuten aivan mahtavat radat Sarilla, suosittelen!

Viime kirjoituksessa peräänkuulutin vauhtia. Niin, sitähän oli, mutta lisää piti saada... jepjep... Nyt sitten pitää jo miettiä että voiko sitä olla liikaa? Nykyisellä ohjaustyylilläni ehkä saattaa raja tulla vastaan pian :D

Kisat siis meni hienosti. Omat kintut ei meinaa vaan pysyä tuon karvapallon mukana. Kisoissa oli ensimmäisenä hyppyrata jolta saatiin pyöritettyä nolla. Sinänsä hassua että nyt niitä nollia alkaa tulemaan hyppiksiltä, mutta agiradoilta ne ovat jääneet saamatta. Eipä se mitään nyt haittaa, sillä kisojen agi-radoilta tuli vain ne yhdet virheet per rata, eli pienestä edelleen kiinni. Virheet näyttäisi tulevan tilanteissa jossa minä en vain ehdi tekemään jotain tarvittavaa. Toisen radan keppivirhettä en ehkä ihan heti itselleni ota, kuten hidastuksista (video alla) näette. Kolmannen radan sössin lahjakkaasti olemalla vain myöhässä liikahtamiseni kanssa. Kypsää tipauttaa toinen rima. Loppuradan vedättelinkin sitten vauhtia ja loppusuoralle sainkin hirrrrmuisen vedon :)

Asiasta kukkaruukun viereen, oli muuten toinen kerta kun Blitz tekee kepeillä "tupla-virhe-huijauksen". Eli oikein sisään kepeille, kaksi virhettä väleissä, jolloin tulee oikein kepeiltä ulos. Itse katson että "täh? mitä tapahtu? rytmihäiriö?" ja tuomari yleensä tekee samoin, eikä nosta kättä kun ihmettelee että oliko-mitä-häh-täh!

 Jatkoa en ole kauheasti suunnitellut. Jospa sitä alkaisi treenaamaan taas kun fiilikset alkaa taas nousemaan! Kisoja olen merkkaillut kalenteriin ja alkuun koitan puikahtaa noihin Ojangon kisoihin, kun tässä lähes naapurissa asustellaan.

Treenaamista mitä pitää tehdä, on keppien aloitukset, aikaisemmat irtaantumiset esteiltä (esim takaakierroista), keinun muistutusta kun Anna sen nyt on treenannut kuntoon... Onhan tuossa jo hetkeksi tekemistä. Pitää vähän muistella missä me niitä virheitä yleensä teemme!

Tässä nämä HSKH:n kisat:

Vauhtia vauhtia!

Vuoden 2013 kisat on nyt kisattu. Olipa vaikea vuosi. Ensi vuodelle jäi paljon parannettavaa, mutta tilanne näyttää hyvältä!

Vuosi 2013 ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Polvivamma esti alkuvuoden treenaamisen melko tehokkaasti ja kun treenaamaan olisi kesällä pystynyt, tuli työkiireet ja kaiken maailman muut kiireet siihen päälle. Loppuvuosi tulikin keräiltyä motivaatiota muista harrastuksista ja polven kuntoutumisen myötä onkin tullut kuntoilu takaisin kuvioon.

Mitä uutta vuodelle 2014? Tulevalle vuodelle tulette näkemään toivottavasti vikkelämmän Petrin :) Kunhan terveenä pysyy, niin vauhdin on tarkoitus vain kasvaa kohti kesää. Esimakua siihen tarjoaa vuoden 2013 viimeiset kisat Lahdesta. Vaikka kisoissa ei mitään kauhean kaunista katseltavaa löydy, niin mielestäni oma vauhtini oli parempaa kuin aikoihin. Ja vauhti tuntui myös siltä. Aivan erilailla jaloissa tuntui näiden kisojen jälkeen kuin vähän rauhallisemmin liikutuissa kisoissa!

Jatketaan tästä ja nähdään kisoissa!