Viisi viikkoa aikaa karsintoihin. Olen nyt päätynyt aloittamaan systemaattisen neljän viikon treenikuurin Blitzille ja minulle. Treenaamme pienissä pätkissä, mutta usein. Tarkoitus saada itsemme kisakuntoon. Ajattelin alkuun että en blogiin kovin paljoa asiasta kirjoittele, mutta kun nyt paperit jäi kotiin, niin eiköhän laiteta kaikki sitten tänne.
Pahoittelen jo kaikille valmiiksi, että viestejä tulee nyt tiheästi. Tavoitteena uusi päivitys aina kun olemme treenanneet jotain asiaa kuntoon (tai epäkuntoon...)
Treenipaikkoina on nyt Vuokkoset areena, keinonurmella eli sisätiloissa. Varapaikkana on muutamat treenit ulkona omilla esteillä, nurmikentällä.
Kisakalenterista valikoitui vielä kahdet kisat ennen karsintoja. Tarkoituksena juosta Tuusulan startit sekä agirodusta perjantain ja lauantain startit. Nämä olkoon meille välietapit, joista haetaan lisää treenattavaa, jos sellaista osuu kohdalle.
Treenattavat asiat lyhyesti:
Kepit
Juoksukontaktit puomilla
Keinulle maltti
Putkesta pimeät putkikulmat
Välistävedot ja 180 asteen hypyt
Fysiikkatreeni, vedot ja polven vahvistaminen
puomille putki-erottelu ja alastuloon putkihäiriö
Ratatreeneina toimii nuo edellämainutut kisat.
Tänään päädyin ottamaan treenit kepeillä ja nurtsilla. Ajankohtana yömyöhä eli hämärä. Treeniesteinä kujakepit suorana ja yksi hyppy 30cm korkeudella.
Suoritukset:
+ vasemmalta ja oikealta vedätys suoraan eteen
+ reilu 90 asteen avo- ja umpikulma hypystä ja ilman eli hyppyyn, lähetys läheltä
+ 45 asteesta takaaleikkaus ja vedätys
- umpikulmasta 90 asteen lähetys. valahti kaksi kertaa toiseen väliin, sitten väärään avokulmaan, kunnes malttoi oikeaan väliin. Blii testasi saako fuskata?
- valssaus päädyssä liian lähellä keppejä, jätti viimeiset välit tekemättä. Liian lähellä valssi?
+ sokkari kepeillä
+ kaukaa (15m) suoraan kepeille ja hurjalla vauhdilla ohi ja vedätys
+ 4m päästä hyppy ja umpikulmaan, ohjaaja hypyn oikealta puolelta ja keppien vasemmalle puolelle
Seuraavalle keppitreenikerralle jäi treenattavaa kepeille:
hypyltä/puomilta/suoralta putkelta kaukaa ja vauhdilla avokulmaan ja umpikulmaan
sivuttaisirtoaminen ja ehkä leijeröinti hypylle sivuun
kepit kohti putkea / seinää
putki-ansa keppien aloituksen viereen
putkesta kohti keppejä, hyppyjen välistä, ei hyppyjä siis. (karsintaradalta 2011)
keppi-erottelu. hypyn takaa lähetys, ansaesteet ja kepeille pitäisi löytää
Yhteenveto:
Blitz tekee kepit hyvin. Löytää melko varmasti kepit mutta vaatinee hieman apuja ohjaajalta. On aika alkaa vaikeuttaa keppejä ja mennä pois mukavuusalueelta. Kepit ovat nopeat, en usko että niitä saa enää yhtään nopeammaksi tällä pujottelutekniikalla ja koiran koolla.
Ääh, onpas taas agility kohdillaan. Ollaan nyt kaksissa SM yksilöissä käyty Blitzin kanssa. Muistaakseni viime vuonna hyllytettiin kolmannella esteellä. Tänä vuonna TOISELLA! Haha, onneksi ei olla ehditty koko vuotta hypettää tän vuoden SM kisoja :) Onneksi joukkuekisa meni jo ihan kivasti. Joukkuekisassa saatiin onnistuminen vaikeahkolla juoksupuomi kohdalla. Tuosta onnistumisesta vain seurasi että parin esteen jälkeen unohtui vähän rata ja kielto napsahti. Shelttijoukkueen tulokseksi tuli 10-0-5-5 eli kymppi ja sijoitus 13.
Yksilörataa en viitsi sen enempää spekuloida. Blii tuli toisen riman alitse. Tämän jälkeen lähdin kikkailemaan radalla ja otin sinne ohjauskuvioita mitä en ajatellutkaan rataantutustumisessa, esimerkiksi putken leijeröinti ja päällejuoksu muurilla, jonka jälkeen Blii pelasti seuraavan hypyn täydellisesti minun pyöriessä ympyrää :D Mutta siis periaatteessa kivasti meni rata vaikka hyllyä tarjottiin. Kepeiltähän tuo tuli ulos, kun en hetkellisen hanskojen putoamisen takia ehtinyt valssaamaan ja menemään ajoissa apuun lähellekään keppejä.
Seuraavaksi istahdan alas ja teen ihka oikean treenisuunnitelman, tavoitteena tietty MM-karsinnat. Jos vaikka treenaisi systemaattisesti hetken ja katsottaisiin onko siitä hyötyä vai haittaa :)
Kirjoitin seuralleni kisaraportin Tallinnan kisoista, joten tännehän se myös kuuluu!
Ryhdyimme sheltti Blitzin kanssa keräämään nollia tämän vuoden arvokisoihin melko myöhään. Syyskausi meni pentua pyöräyttäessä ja omaa polvivammaa parannellessa. Muutamat startit saimme otettua joulukuussa, sekä Ahvenanmaalla tammikuussa, mutta polvi ei vielä ollut kisakuntoinen. Nollien keruu siis venyi myöhemmälle keväälle, maaliskuun lopusta eteenpäin. Aikaa olisi siis reilu kaksi kuukautta. Nollien keruu lähti hyvin liikkeelle, mutta kuinka ollakkaan, Blitz päätti aloittaa juoksun toukokuussa! Tämä aiheutti erinäisiä peliliikkeitä ja pienen tutkiskelun jälkeen huomasimme että Virossa juoksuinen saa kisata normaalisti ja siellä oli kisat juuri tuloillaan!
A-Koer järjesti kisat 25-26.5 Tallinnan keskustan tuntumassa olevassa ratsastuskeskuksessa. Kisat olivat kaavailtu kaksipäiväisiksi, ensimmäiselle päivälle kaksi normaalia agi-starttia ja toiselle päivälle normaali agi startti ja KV-kisat sisältäen hyppiksen ja agilitykisan. Ulkomailla kerätyt irtonollat kelpaavat arvokisoihin, tosin voittonolla ja tuplanolla pitää olla Suomesta, mutta näitähän me ei onneksi enää tarvittu. Tuomarina oli Anne Tammiksalu. Kisoihin ilmoittautuminen onnistui seuran kotisivujen kautta www.akoer.eu lomakkeen täyttämisellä ja maksutietojen ilmoittamisella. Maksoin vahingossa muutaman euron liian vähän, koska halvemmat ”ohjaajan seuraavat startit” olivat tarkoitettu Virolaisille. Hinta oli 10€ startilta ja KV kisassa oli korotettu 24€ / 2 starttia oleva kisamaksu. Sähköpostitse olin järjestäjiin yhteydessä varmistaessa juoksuisen kisaamisesta ja englannin kielellä kommunikoiminen onnistui hyvin. Kisajärjestäjistä yksi jopa antoi puhelinnumeronsa jos ongelmia ilmenisi esim kisapaikan löytämisen kanssa. Ilmoittautumisen jälkeen olikin vuorossa muut selvittelyt. Viroon ei tarvinnut erillisiä rokotuksia, mutta matolääkitys piti hoitaa kuten ulkomailla tapana on. Olimme lähdössä liikkeelle autolla joten Tallinkilta autopaikka ja menopaluut koko perheellemme järjestyi jouhevasti. Vaimoni oli kerran aikaisemmin ollut Virossa ja silloin paluulautan ja kisa-aikataulujen kanssa tuli kiirettä, joten päädyimme ottamaan aikaisen lauantailautan ja myöhäisen sunnuntai paluun. Hotelliksi valikoitui Susi-niminen hotelli, jossa näyttelyihmiset olivat aiemmin yöpyneet ja tiedossa oli että koirahuoneita oli tarjolla. Alkuvalmistelut oli tehty ja enää ei tarvinnut kuin odottaa kisaviikonloppua!
Helsingin länsisatamaan pääsimme lauantai aamuna reilu puolituntia ennen lautan lähtöä ja parituntinen matka Tallinnaan meni jouhevasti. Nälkäisenä ei näköjään aamulautalle kannata mennä, sillä kahvilajonot olivat mahtavat. Onneksi ehdimme hyvin syömään jo kotona ennen liikkeelle lähtöä. Tallinnassa otimme navigaattorin avuksi kisapaikkaa etsiessä. Osoite kyllä löytyi, mutta muistissa oli että kisapaikalle löysi vasta seuraavasta U-risteyksestä kuin navigaattori ehdotti. Ratsastuskeskukseen olikin vaikeampi päästä. Tie oli pieni ja huomaamaton aivan eläintarhan vieressä oleva merkitsemätön käännös. Suosittelenkin samaan kisapaikkaan meneville ottamaan heti pieni eläintarhan parkkis-risteys, josta myös pääsee ratsastuskeskukseen. Itse keskuksessa piti ajaa pari mutkaa talojen ja tallien keskeltä että pääsi kisapaikaksi kaavaillulle nurmikentälle. Kisapaikalta löytyi juuri leikattu yhden kisakentän kokoinen nurmikenttä. Ilmo-piste oli kuten meilläkin, eli pienessä teltassa jonne kisakirja luovutettiin viimeistään puoli tuntia ennen starttia. Sama käytäntö siis kuin Suomessa, kisoja ei edistetä kuin korkeintaan se puoli tuntia ennen ilmoitettua aloitusaikaa. Sähköpostiin ei muuten tullut kisakirjettä vaan sen sai katsoa itse seuran kotisivuilta. Paikalta löytyi bajamaja mutta ei buffaa eikä vesipistettä. Tai ainakaan vesipistettä ei ollut ilmoitettu. Omat vedet olimme ottaneet kotoa mukaan kuitenkin. Eläintarhan ja ratsastuskeskuksen vieressä menevän nelikaistaisen tien toiselta puolelta löytyikin sitten muut tarvittavat asiat, eli suuri kauppakeskus (jossa Suomen hinnat) ja McDonalds ja taisipa siinä Hesburgerkin olla lähes vieressä. Mäkkäristä löytyi ilmainen wifi joten kisakuulumisia pystyi päivittelemään sosiaalisessa mediassa samalla kun söi puolet Suomen hinnoista olevaa salaattiannosta. Kauppakeskuksesta löytyi Prisma jossa onnistui ruoka ja vesi ostokset. Taisipa siellä viinitkin olla myynnissä. Kauppakeskus oli joka päivä auki myös iltamyöhään saakka.
Kisaradat itsessään olivatkin sitten sopivan haastavia. Voisin sanoa että ihan totuttuun tapaan sai kisata. Esteet olivat kontaktien osalta tuttuja kumirouhemattopinnoitteisia alumiiniesteita. Rengas oli hajoamaton, mutta erikoisuutena oli hyppyjen metalliset siivekkeet. Siivekkeitä piti pystyssä älyttömän pitkät tukivarret maassa. Eihän se muuten olisi haitannut, mutta ne olivat niin pitkät että pelkäsin jatkuvasti astuvan palkin päälle ja aiheuttavan itse riman pudotuksen. Ohjaan kuitenkin melko läheltä estettä mm. takaakierrot. Pohja oli kuitenkin pehmeää nurmea joten näin olisi voinut käydä. Virolaisten huoleton tapa pitää koira vapaana oli myös asia joka pisti silmään. Eipä niitä montaa vapaana pidetty, mutta silti. Oma koirani oli juoksussa, joten mehän ei siellä muutenkaan muitten seassa pyöritty. Rataantutustuminen hoitui normaaliin 5 minuutin tyyliin ja oli ajallaan. Kisoista löytyi sisäänheittäjä jolla oli lista kädessä josta pystyi viimeistään tarkistamaan oman vuoron. Kilpakumppanit olivat hyvää tasoa eikä kisoissa helpolla päässyt. Monella oli juoksukontaktit, vaikka ihanneajat olivat normaalit. Meidän starttipaikka oli viimeisenä juoksun takia ja itse pidin huolen että Blitz aloitti pyyhkeen päältä.
Meidän kisat sujuivat melko hyvin, vaikka aivan tavoitteeseen emme päässeetkään. Tavoitteena oli kaksi nollaa viidestä startista, mutta saimme sarjaksi nollavoitto-hyl-hyl-hyl-5vp (rima). Blitz oli vain liian vikkelä minulle hyllyradoilla enkä onnistunut jokaiseen välistävetoon tai takaatyöntöön, kuten olin suunnitellut. Sunnuntai sadepäivä teki pitkähköstä nurmesta liukkaan ja heitinkin totaalisen kaatumisen yhdellä radalla, taitaa olla kunnon nappulakengät kuitenkin oikea valinta nurmikisoihin! Nollavoitosta saimmekin sitten Viron agilityarvoon oikeudet, kunhan ne haemme Viron kennelliiton kautta. Palkinnoksi tuli koiranruokaa ja kaulaan ripustettiin mitalli.
Kotiin pääsimme myöhemmällä lautalla oikein sopivasti. Jos olisimme sen aiemman lautan ottaneet, niin olisimme kisat ehtineet kisata mutta kiire olisi tullut lähteä kisapaikalta. Suurin menoerä taisi olla ottaa oma auto mukaan, mutta enpä tiedä josko sitä seuraavalla kerralla uskaltautuisi julkisiin tai taksiin kun tuonne lähtee kisaamaan. Kaikenkaikkiaan voin suositella kisaamista A-koerin kisoissa. Kisat järjestyivät hyvin eikä yllätyksiä tullut, poislukien sen oikean risteyksen löytämisen kanssa. Tunnelma oli rauhallinen ja ystävällinen! Tervemenoa kaikille minun puolesta!
Me ei koskaan olla oltu hyviä hyppiksillä. En ole kauheasti analysoinut mikä siinä on. Ehkäpä se, että Blitz on kuitenkin suht sähäkkä etenemään ja kääntymään, toisin kuin minä. Joo tiedän että on pitkät jalat, mutta niistä tuntuu olevan hyötyä vain suoraa edetessä. Massaa kuitenkin on se 100kg mitä ei ihan heti käännellä näillä vipuvarsilla. Hyppikset ovat vieläpä yleensä melko haastavasti tehtyjä, kun pelkästään hypyillä koittavat sitä vaikeutta saada rataan. Niin ja radalta puuttuu kontaktit jossa yleensä pystyy hetkeksi hengähtämään jatkuvalta vääntämiseltä ja kääntämiseltä. Mitä sitten ajattelin tehdä asialle? Ilmeisesti olisi kaksi vaihtoehtoa. Opetan Blitzin etenemään askeleen kauempana minua, jolloin minulle jäisi aikaa tehdä ja reagoida. Toinen olisi se, että väännän lisää voimaa jalkoihin ja ketteryyttä tietenkin lisää. Nooh, sen voin sanoa että kyllä tässä ollaan massaa pienentämässä ja treenaaminenkin laitetaan paremmalle saralle kunhan polvi antaa myöten. Eli nähtävästi näistä minun pitää tehdä se kompromissi ja koittaa löytää meille sopiva tapa tehdä. Hyppiksiin tarvitaan kyllä lisää varmuutta.
Niin mistä tämä alun mäkätys sai alkunsa? No siitä tietenkin että eilen oli 3.6 eli viimeinen päivä jolloin voi ilmoittautua SM kisoihin. Ja meiltä puuttui se yksi nolla. Kahdelle radalle ilmoittauduin Raumalle heti kun Viron reissulla huomasin että ehkäpä olisi kuitenkin ihan jees kisata SM:ssä. Ratoina oli agi ja hyp ja tuomarina Luomala. Tähän kohtaan tulikin jo tuon alkupuheen hiccup. Siellä oli se hyppis joista me ei kauheasti perusteta. Olisin mieluummin ottanut kaksi agi-rataa :D Valinnanvaraa ei tietenkään ollut, viimeistä kisaa kun vietiin! Noh, ollaan me joskus hyppiksiltä nollia saatu joten ei tilanne ollut kauhean paha. Ainoastaan pakkonollan teko edessä :P
Kisapäivästä tulikin sitten melko pitkä. Yhden aikaan päivällä piti lähteä ajelemaan poikien kanssa. Matkaa Raumalle on 3 tuntia suuntaansa. Kisapaikalle päästiin 20min ennen rataantutustumista. Rata oli "ihan jees". En oikein pitänyt alun hyppykuviosta. En oikein löytänyt itseäni miellyttävää ratkaisua siihen. Puomin alastuloon oli laitettu putki häiriköimään meidän juoksukontakteja (otetaan melko usein 5vp tällaisesta kombosta), ja keinulta oli 90 asteen käännös hypylle. Ihan ei ollut sellaista fiilistä että tämä on meidän rata, kun sinne startattiin. Alku saatiin menemään, vaikkakaan ei ihan sujuvalta tuntunut. Puomikin onnistui, tai sitten Luomala ei ehtinyt näkemään. Itsehän en katso/näe mitä puomin alastulossa tapahtuu. Mutta sitten se keinu! Aaargh, karvan liian aikaisin Blii lähti liikkeelle ja näin sivusilmällä että käsi nousi. Great... Se olikin sitten siinä. "Tää on hävitty tää peli"... Koska siellä oli se hyppis enää jäljellä. 5vp ekalta radalta ja tietty ihan kivalla ajalla. Eipä siinä mitään, nollaa tarjottiin!
Hyppikselle koitin sitten nollata itseäni. Rähinämusiikki plugeista ja tiukkaa mietintään ohjauskuvoiden kanssa. Yhteen kohtaan oli löydetty inhottava takaavienti kahden hypyn jälkeen. Jos olisin vienyt linjojen mukaan paremmalta puolelta, olisin jäänyt jalkojeni kanssa todella pahasti hypyn eteen koska halusin olla seuraavalla esteellä edellä seuraavan takaaviennin takia. Ehkäpä pitää ottaa tuo kuvio parempaan käsittelyyn ja vääntää siihen jotain meille sopivaa. Päädyin jo suunnitelmassa työntämään pidempää, mutta meille varmempaa, kautta hypylle. Tää muuten oli Virosta opittu ja sovellettu taktiikka, kun siellä "viiden esteen välistävedosta" ei vain ollut mitään mahiksia päästä sinne minne halusin ja oli pakko ottaa varman päälle. Radalle startatessa kaikki sujuikin hyvin. Kepitkin osattiin tehdä alusta loppuun ja sitten olikin paniikki-kohta edessä. Pääsin todella hyvin edelle ja meinasin jo heittää paremman linjan kautta, mutta viimehetkellä pysyin (lähes) suunnitelmassa ja todella tökerön näköisesti kierrätin ulkokautta hypyn. Kiire siltikin tuli kun jäin katselemaan että woah, se meni sen. Seuraavakin valssi oli melko tökerö. Mutta Blii kiltisti meni esteiden oikeilta puolilta ja muutaman esteen jälkeen loppusuoran kautta maaliin. Oliko se nolla?! Pakkohan siellä joku rima oli tulla alas tai jotain. Kysyinkin jo heti ekalta yleisöltä olevalta että oliko nolla. Kuulemma oli. Jes!
Samalla kuitattiin se kolmas serti ja Blii valioitui Hyppyvalioksi.
Näin jälkikäteenkin mietittynä, olisi ehkä fiksumpaa kerätä ne nollat aikaisemmin, kuin aivan oikeasti viimeisestä kisasta missä mahdollista. Olihan tietty nollaa tarjolla, kun kolmesta viimeisestä kisasta on tullut 5, 5 ja sittän tämä nolla, mutta äääh, ei tää ihan kivaa ollut. Mutta hyvänä puolena oli se, että miettikää mikä "voittaja" fiilis tästä tuli! Sen verran tiukille tämä meni, että oli pakko sitten räpsästä kisakirjasta kuva ja lähettää se kotia että ilmoittautuminen ehdittiin tehdä ajoissa. Kotiin siis päästiin klo 01 seuraavan vuorokauden puolella :D
Tässä vielä radat. Videon on kuvannut 6v Max poikani, ekaa kertaa kuvaajan roolissa ja dramaattinen kameran heilunta sopi erittäin hyvin meikäläisen kisatunnelmiin Raumalta :) Kiitos Rauma ja Luomala, tää oli just hyvä! SM:ssä nähdään! :)
