Tässä ei hirmuisesti aiheesta ole huudeltu, mutta eiköhän nyt siitä jotain voisi täälläkin mainita!
Eli Bliille syntyi pennut kaksi viikkoa sitten sunnuntaina. Blitz synnytti kaksi pientä penneliä, toinen on pieni uros ja toinen oli toooosi pieni narttu. Narttu oli valitettavasti niin pieni ettei selvinnyt paria tuntia pidempää :-( Uroksenkin kanssa oli kysymysmerkkejä ilmassa eikä oikein voinut tietää mihin suuntaan uutiset lähtisivät menemään. Nyt kuitenkin pariviikkoisena uros on oikein reipas ja terhakka tapaus ja on aika esitellä Blitzin pentu. Blitz hoitaa pentua oikein kivasti ja eilen tulikin käytyä kasvattajan luona Bliitä ja pennua tervehtimässä. Blitz on törkeen hyvässä kunnossa, lihava kuin mikä ja maitoa riittää ;-) Veikkaan että kisoihin lähtemiseen ei tule ongelmia sitten ajastaan.
Blitzin pennutushan oli vain ajan kysymys ja nyt kun olen tätä polveani potenut, niin astutus tuli oikein ajankohtaiseksi ja ajoituksellisesti melko sopivaan hetkeen. Jäihän tässä muutamat kisat käymättä, mutta eipä sitä kisojen takia polvea viitsi tuhota vaikka kisat olivatkin karsinnat ja EO:t. Harvemmin tulee mietittyä kisoja siltä kannalta että jos itse onkin paikat ns. paskana. Kyllähän koiran kannalta tulee asioita mietittyä ja jopa jumien takia herkemmin jää kisoja väliin.
Nonih, nyt on viikkoon mahtunut niin paljon asiaa, ettei tosikaan. Sijaistoimintoja tosiaan. Pitääkö niitä ottaa sitten näin paljon?
Tälle viikolle on mahtunut ihan liikaakin asiaa. Koulut alkoi ja luennoilla olen ahkerasti jaksanut käydä. Tein kotitehtävätkin ja palautinkin. Hyvä minä! Töissä olen käynyt melkeinpä joka päivä ja kerran kävin kouluttamassa agiakin. Kaksi koulutettavista olivat treenanneet vain kesän agilityä, suurinpiirtein itsekseen. Kahdesti kävin kampuksen punttiksella treenailemassa ja kaikkea muuta pienempää asiaa sain mahtumaan viikkoon. Niin ja huomenna tulee viikko siitä kun Blitz synnytti uros-pennun kasvattajan luona. Hyvä Blii!
Punttikselta löytyi mukavasti juoksumatto ja sitä olen nyt sen pari kertaa juossut five-fingerseillä, eli paljain jaloin. Yllättävää että pohkeet eivät ole kipeytyneet. Mukavampi yllätys oli, että polvi ei alkanut kipuilemaan aivan älyttömästi. Ensimmäisen juoksun jälkeen polvessa ei tuntoja, ja toisen päivän jälkeen vain vähän! Vähän taukoa ja toivottavasti taaskaan ei tunnu kipuja polvessa, meinaan olisi kiva päästä tästä vammasta eroon! Eipä tässä vielä kiireitä, mutta parempaan suuntaan kaikinpuolin on kiva mennä :-)
Nyt kun oma treenaaminen jalan kanssa on jätetty vähemmälle, niin kovasti olen katsellut jotain muuta tekemistä. Päädyin sitten takaisin koulun penkille. Eiköhän siinä ole hetkeksi jotain muuta ajateltavaa. Samalla tuli tutkailtua tukevia urheilumuotoja ja päädyin ottamaan punttiskortin kampukselle. Josko laittaisi tukevat lihakset kuntoon kunhan pääsee taas juoksemaan agia, eli lähinnä keskivartalo ja polvea tukevat lihakset. Polvi on hieman vihoitellut, kun on tullut testailtua juoksentelua, mutta parantuminen tuntuu olevan hyvällä mallilla!
Eilen tuli käytyä ratamestarikurssi Anne Saviojan kouluttamana ja tässä on hieman tullut naksuteltua Blitzille, mutta kovin vähiin on jäänyt agilityn miettiminen. Tottakai tuli seurattua PM kisat niin hyvin kuin kännykkäyhteydellä pystyy, ja kyllä silläkin jännitykset sai aikaan. Mahtavaa, onnea koko joukkueelle!
Tulipahan työnnettyä lusikka sellaiseen soppaan että jatkossa pitää miettiä mihin ryhtyy!
Tarkoituksenani oli siis kisata ne karsinnat ja EO 2012, mutta toisin kävi. Polvi tuli muunmuassa vihaiseksi parin päivän seisoskelusta tuolla EO:ssa. Eli näillä näkymin taukoilut agilitysta ja vauhdikkaasta kirmailusta jatkuvat hamaan tulevaisuuteen. Toivottavasti ensi vuonna pääsee kisailemaan.
Polvesta riippumatta, toimin siis EO:ssa tiedottajana kotisuomeen. Autoin myös joukkueenjohtajan tehtävissä vaimoani, joka oli virallinen joukkueen johtaja. Koiriahan tuonne oli ilmoitettu pelkästään Suomesta se 65! Eipä ollutkaan helppo nakki, varsinkin jos olisi halunnut palvella jokaista Suomalaista koirakkoa tuolla kuten arvokisoissa voisi kuvitella. Onneksi kisaajat olivat kaikki kokeneita ja homma luisti omalla painollaan, vaikka katosinkin välillä päivittelemään kuulumisia interwebbiin. Harvinaista kylläkin, Ruotsi ei ollut panostanut realiaikaiseen tulospalveluun. Ilmeisesti luottivat livestreamiin tai jotain.
Enpä nyt sitten tiedä mitä tänne blogiin päivittelen, kun kerran agilitya ei tule tehtyä. Paitsi tänään naksuteltiin vähän seisoskelusta :D
Taidanpa kehitellä itselleni jotain sijaistoimintoja, mikä ei vaatisi kauheasti polvityöskentelyä... Parit koulutukset ehdin lupautua vetämään, eli kaipa tässä jotain tulee aiheesta kirjoiteltua!
Olipa reissu! Taas käytiin Jyväskylässä ihmettelemässä maisemia. Viimeksi kävimme siellä TopTeam leirillä vain hetki sitten ja taas sinne!
SM kisoihin lähdin hitusen valmistautumatta. Viisi viikkoa sitten, kun kävimme leireilemässä, reväytin polveni. Polvi kipeytyi leirillä ja turposikin hieman. Leirisunnuntaina oli vielä kaksi kisastarttia ja ne onnistuivat hitusen polven kipeillessä, mutta kaikki ei ollut hyvin. Perus junttina en sitten mennyt lääkärille, vaan ajattelin että parin viikon lepo ja sitten treenaamaan takaisin. Enpä sitten treenannut kuin kaksi kertaa.
Näin SM kisojen jälkeen, kun polvi on edelleen kipeä, kohtapuoliin valmistuvan fyssarikaverini kanssa pähkäiltiin epäviralliseksi diagnoosiksi Hyppääjän polven. Kyseessä siis rasitusvamma polvilumpion alapuolella olevassa patella-jänteessä. Tässä pieni lainaus:
"Jos
vamma on diagnosoitu alkuvaiheessa ja kuntoutus aloitettu heti,
hyppääjän polvi paranee noin 4-6 kuukaudessa. Pitkälle edennyt vamma
saatetaan kuitenkin joutua operoimaan, mikäli yllämainittu
konservatiivinen hoito ei auta. Leikkauksen jälkeen urheilija pystyy
yleensä palaamaan lajiharjoitteluun noin puolen vuoden kuluttua."
Itse kisoihinhan tämä pieni vamma ei vaikuttanut lainkaan. Olen tottunut liikkumaan ja urheilemaan joku paikka aina hieman rempassa. Kisoissa oli sen verran kuitenkin täpinät päällä että eipä sitä polvea siinä kohtaa huomannut.
Lauantain joukkuekisaan lähdin ankkuripaikalta. Alku osuuksilla saimme jo valitettavasti kerättyä kaksi hyllyä ja 15vp. Tavoitteeni muuttui koittaa tehdä nopeaa nollaa. Eipä sitten sekään onnistunut. Blii liikkui hyvin, mutta itse sain sabotoitua hätäisillä käsien tiputuksella toisen riman alas. Heti perään jätin sitten avoimet ovet kepeille ja toiseen väliinhän tuo sitten löysi avoimesta keppikulmasta. Loppuun vielä karkaaminen keinulta, vaikka tämä oli se toinen treeni mitä me treenattiin näihin kisoihin :D Tuloksena 15vp.
Sunnuntain yksilökisaan sain tsempattua itseni hyvään vireeseen. Polvi vähän vihoitteli lämmittelyssä, mutta tiesin jo eiliseltä, ettei se häiritsisi radalla lainkaan. Oma starttinumeroni oli 195 joten pääsin puolenpäivän aikaan rataantutustumiseen. Paikalle tulin joskus kymmenen jälkeen niin, että näin muutamat kymmenet suoritukset ennenkuin jätin kisojen seuraamisen väliin. Tässä vaiheessahan olinkin jo saanut omat ohjauskuviot mietittyä ja odottelinkin tutustumista ja sitä ennen tapahtuvaa itseni lämppäämistä. Olin psyykannut itseni n 35 koiran kisaan jossa lähdin siinä kymmenentenä koirakkona. Hyvin toimi, eikä kisajännitys ollut sen kummempi kuin normaaleissakaan kisoissa. Ainoa kohta jota radalla stressasin, oli keppien aloitus joka oli jälleen avokulmaan. Juuri eilenhän olin sen mokannut :) Ihan turhaan stressasin sitä. Mokasin jo toisella esteellä. Olipa historiallisen lyhyt kisa meille :D Toisena esteenä oli putki jonne koitin todella hätäisesti Bliin tyrkätä ja lähdinkin siitä vielä hätäisemmin liikkeelle eteenpäin. Mikälie hätähousu-kohtaus. Liekö sittenkin sitä jännitystä? Vai treenaamattomuutta? Samapa tuo, hyllyhän siitä tuli. Ei muutakuin koiraa putkeen ja loppurataa koittamaan, olihan rata todella mukava! Mielestäni Seppo Savikko oli onnistunut radoissansa todella hyvin. Noh, eipä siitä radasta muille jäänyt mitään kerrottavaa. Kepit onnistui ja muu on historiaa. Alla vielä video meidän debyytistä SM kisoissa:
Päällimmäisenä mieleeni näistä kisoista ja suorituksistamme jäi:
+ puomin juoksukontakteilla persjättö
+ Blitzin hyvä draivi tauosta huolimatta
- Treenamattomuus / loukkaantumiset
- Turha hätäileminen turhassa paikassa
+ Kisajännityksen hallinta
+ Pettymyksen hallinta: sama hups-fiilis kuin pienissäkin kisoissa tapahtuva hylly
Blitz aloitti nyt sopivasti maanantaina juoksunsa, joten minulle jää hyvin aikaa alkaa kuntouttamaan polveani. Olisiko vihdoinkin aika sijoittaa koiran sijasta itseeni fyssari-aikaa! Ei muutakuin kisakalenteria tyhjäksi ja uusia suunnitelmia suunnittelemaan ;-)
SM-kisat, Avoimet SM kisat, MM karsintakisat ja sokerina pohjalla: EO!
Tuleepa jännät kisat seuraaville viikoille! SM kisoihin on reilu viikko aikaa. Valmistautuminen viimeisen neljän viikon aikana, lähes nolla. Onni onnettomuudessa me ollaan treenattu muu aika vuodesta suht tehokkaasti ja tavoitteellisesti, eli ei pelkoa sillä saralla. Vielä jokuset "mieltä keventävät" treenit tässä pitää tehdä, ettei tartte sitten kisoissa arpoa että osataankohanko-me-toi?! Eli lähinnä että muistaako toi pahiainen keppejä, tai puomia, tai välistävetoa. Noillahan melkein jo pärjääkin :D
SM kisoista pari viikkoa ja sitten onkin agirotu. Siellä olisi tarkoitus kaksi starttia vääntää. Toiveissa tietty olisi myös se kolmas startti, eli avointen SM kisojen finaali. Josko tuolle parille väliviikolle saisi muutamat treenit väännettyä?
Agirodusta taas kolme viikkoa ja onkin sitten MM karsintakisat. Kaksi starttia, toivottavasti viisi. Niihin ollaan jo pakostakin saatu treenejä alle. Tietty odotettavissa on ylläreitä johonkin väliin, eli juoksuja ei ole kuulunut ja niitäkin odotellaan innolla :D
Ja sitten se sokeri. Viikko karsinnoista on EO eli "euroopan mestaruus"kisat. Pääsimme varasijalta osallistumaan EO:n yksilökisoihin! Vähänkö hienoa! Olen yksiin EO kisoihin osallistunut Damin kanssa ja se tunnelma ja kisafiilis oli aivan mahtavaa. Nyt pääsee sitten "kunnolla" treenanneena koittamaan toisen kerran niitä kisoja. Aivan selkeästi eniten odotan näistä kisoista tätä EO:ta!
Tavoitteitahan ei tälle vuodelle ollut asetettu muuta, kuin testata itseään isoissa kisoissa. Tässähän sitä sitten on! Kisaa jos toista muutamalle kuukaudelle. Tykkään kisata kisoja kuin kisoja, mutta nyt on fiilikset hyvät kun on näinkin paljon herkkua tiedossa! Kisoissa nähdään! (koitan kyllä päivittää tänne, kun taas asiaa on)
Viimeiset kaksi kertaa, kun olisin voinut päästä SM kisoihin, epäonnistuin tuplanollan saamisen kanssa. Ensimmäinen oli schipperke Damin kanssa. Oli tosi lähellä, mutta yksi kova ihanneaika ja toisella kerralla viimeinen! rima esti kisoihin pääsyn (oli siellä muitakin, mutta nämä jäi elävästi mieleen). Tiedossahan oli että ei noilla tupla-onnistumis-prosenteilla ole mitään asiaa kisoihin, mutta kokemusta olisi ollut kiva saada! Viime vuonna taasen Blitzin kanssa jäimme kahdesta nollasta, tarkemmin tuplanollasta, vajaaksi vaatimuksista. Blitzillä oli toisaalta vain se reilu kuukausi aikaa kerätä nollia kolmosissa, mutta eipä se kuukauden lisäaika auttannut kun emme karsintoihinkaan saamme nollia.
Tänä vuonna asia on hitusen erilainen. Olemme saaneet kolme ihka aitoa tuplaa ja useamman "out"in tuplille. Viime vuodesta olemme laskeneet juoksukontaktiemme EPÄonnistumismahdollisuutta 31,2% tämän vuoden 13,6%. Pahiainen kulkee kovempaa kuin viime vuonna ja ehkä ohjaajakin hitusen on tullut nopeammaksi ja järkevämmäksi. Ei paljoa, mutta vähän :) Jos ei muuta, niin ainakin itseluottamus on suurempi kuin koskaan!
Kova itseluottamus, onko katetta? Nooh, jos kuitenkin näytetään kortit, niin:
vain kolme tuplaa vuodessa
Puomilla jopa 15% mahis epäonnistua
nollaprosentti 9/26 tekee 34%, helmikuusta tähän päivään (superpositiivisesti laskettu)
...eli eipä näillä tilastoilla kauheasti pitäisi uhota :) Tuplan saamiseen, 34% nollaprosentilla, on 11% mahdollisuus. Karkeasti, meillä on yksi kertaa kymmenessä vuodessa mahdollisuus saada tuplanolla SM kisoissa :D Onneksi ohjaaja ei ole tullut paljoa järkevämmäksi näinä vuosina ja nuo numerot ei merkkaa mitään. Me olemme menossa pitämään lystiä isoihin kisoihin! Harkkasuunnitelmia on pohdittu seuraaville viikoille, valmistava kisa on valittu ja majoituksesta ei ole hajuakaan! Näillä korteilla pelataan. Onneksi agilityyn ja minuun pätee tämä sama vitsi: Vian ei tarvitse olla suuri, jos se on päässä! ^_^ Nyt menen hetkeksi mököttämään ja parantelemaan polveani, jotta kohta voin tulla takaisin kirjoittelemaan miten huonosti olemme treenanneet ;P
Loppuun vielä kevennys. Tästä se minien nolla-ura aikoinaan lähti, näköjään kesällä 2007.
