Pohdintaa SM-kisoihin

Ilmoittauduin juuri SM kisoihin. Hurjaa.

Viimeiset kaksi kertaa, kun olisin voinut päästä SM kisoihin, epäonnistuin tuplanollan saamisen kanssa. Ensimmäinen oli schipperke Damin kanssa. Oli tosi lähellä, mutta yksi kova ihanneaika ja toisella kerralla viimeinen! rima esti kisoihin pääsyn (oli siellä muitakin, mutta nämä jäi elävästi mieleen). Tiedossahan oli että ei noilla tupla-onnistumis-prosenteilla ole mitään asiaa kisoihin, mutta kokemusta olisi ollut kiva saada! Viime vuonna taasen Blitzin kanssa jäimme kahdesta nollasta, tarkemmin tuplanollasta, vajaaksi vaatimuksista. Blitzillä oli toisaalta vain se reilu kuukausi aikaa kerätä nollia kolmosissa, mutta eipä se kuukauden lisäaika auttannut kun emme karsintoihinkaan saamme nollia.

Tänä vuonna asia on hitusen erilainen. Olemme saaneet kolme ihka aitoa tuplaa ja useamman "out"in tuplille. Viime vuodesta olemme laskeneet juoksukontaktiemme EPÄonnistumismahdollisuutta 31,2% tämän vuoden 13,6%. Pahiainen kulkee kovempaa kuin viime vuonna ja ehkä ohjaajakin hitusen on tullut nopeammaksi ja järkevämmäksi. Ei paljoa, mutta vähän :) Jos ei muuta, niin ainakin itseluottamus on suurempi kuin koskaan!

Kova itseluottamus, onko katetta? Nooh, jos kuitenkin näytetään kortit, niin:

• vain kolme tuplaa vuodessa
• Puomilla jopa 15% mahis epäonnistua
• nollaprosentti 9/26 tekee 34%, helmikuusta tähän päivään (superpositiivisesti laskettu)

 ...eli eipä näillä tilastoilla kauheasti pitäisi uhota :) Tuplan saamiseen, 34% nollaprosentilla, on 11% mahdollisuus. Karkeasti, meillä on yksi kertaa kymmenessä vuodessa mahdollisuus saada tuplanolla SM kisoissa :D Onneksi ohjaaja ei ole tullut paljoa järkevämmäksi näinä vuosina ja nuo numerot ei merkkaa mitään. Me olemme menossa pitämään lystiä isoihin kisoihin! Harkkasuunnitelmia on pohdittu seuraaville viikoille, valmistava kisa on valittu ja majoituksesta ei ole hajuakaan! Näillä korteilla pelataan. Onneksi agilityyn ja minuun pätee tämä sama vitsi: Vian ei tarvitse olla suuri, jos se on päässä! ^_^ Nyt menen hetkeksi mököttämään ja parantelemaan polveani, jotta kohta voin tulla takaisin kirjoittelemaan miten huonosti olemme treenanneet ;P

Loppuun vielä kevennys. Tästä se minien nolla-ura aikoinaan lähti, näköjään kesällä 2007.