Kiirettä pukkaa kuten otsikossakin sanotaan. Pidän päivityksen lyhyenä kun ei oikein ole ajatusta nyt hetkeen ollut mukana tähän kirjoitteluun.
Ööh, kisattiin pääsiäisenä viisi starttia. Ennen kisoja treenattiin irtoamista. Kisoissa sitten "yllättäen" irrottiin. Tuloksena viisi hylättyä rataa :D Ohjaaja oli pihalla kuin lumiukko huhtikuussa, yöpakkasia olisi kaivattu.
Nyt sunnuntaina käytiin treenaamassa BATin treenit. Koutsina oli kromfo Koko. Eihän noita ohjaajien nimiä muista, onneksi koirat muistaa ;) [kyllä mä oikeasti muistan sen ohjaajan, ei vissiin olla juteltu koskaan aikaisemmin vaan]. Tehtiin pitkää rataa, ei saatu lähellekään nollaa. Ollaan edelleen pihalla, porkkanakin on viety! Noh, kepeille keksittiin jotain, samoin niistoa hiottiin paremmaksi. Samoin mietittiin putkijarrutusta. Juoksukontaktit osui ja kepeillä oltiin yhtä....samanlaisia kuin ennenkin. Eli keppejä pitää treenata.
Jos aikuisten oikeasti miettii asioita, niin hommat sujuu oikeaan suuntaan., niinkuin pitääkin! Koira alkaa irtoamaan, meitsi alkaa pääsee kärryille, kohta treenataan lisää ja sitten taas lisää kärryille pääsemistä. Kysymys onkin, milloin pitää tauottaa uuden treenaaminen että pääsee oikeasti kärryille ja osaa edes ne opetetut asiat? Nyt tuntuu siltä että treenattavien asioiden lista kasvaa nopeammin kuin ehtii ja pystyy treenaamaan :D Ja se porkkanakin oli syöty... Onneksi kesä on ovella!
Liekö kuuppa pehmenny, tuleva täysikuu, tulevat kisat tai ajanpuute ajanut minut näinkin epätavalliseen aikaan treenaamaan. Noops, päätinpä siis käydä treenaamassa puoliltaöin! Olipahan rauhallista ja kentän sain valita aivan vapaasti = Viidennellä kentällä ei ollut esteitä, kolmannella treenasivat muut ja ykkösen ja kakkosen nurmi on lyhyt. Helppoa! Nelosen baana oli siis meitä varten.
Pikaisella muutoksella sainkin teemaani sopivan treenin aikaiseksi. Katsoin maanantaina yhden videon. Joskus vain tulee sellaista harrastettua. Toivottavasti vaimo ei saa kiinni tällaisesta, eikä muu kansa paheksu. Video oli agility sellainen! Siellä oli noita euroopan huippuja kisaamassa jossain maneesissa, ihan jumalattomilla esteväleillä. Tuli pakottava tarve päästä treenaamaan irtoamista :D Tässä muuten se video, jos vaikka jollekulle muulle olisi apua pakottavasta treenaamisen tarpeesta. Treenasin myös juoksukontaktia, juoksukontaktin layeroimista kepeille, juoksukontaktilta poispäinkäännöstä kepeille. Hieman A/putki-erottelua ja loppuun hitusen "jenkkiläistä", meidän tapauksessa vain irtoamista hypylle. Monta lyhyttä pätkää, paljon toistoja, tylsä video siis. Eli tässä vielä sitten se linkki :D
Onnea Blitzille ja sisaruksille 3 vuotispäivänä! Kiitoksia Eralle tästä tehopakkauksesta!
Eiköhän me tänään juhlita synttäreitä perinteisesti.... Agilitylla :D Pitäähän sitä olla kunnossa perjantain ja sunnuntain startteihin!
Uudet kisatkin muuten pääsivät kalenteriin. TopTeamin leirillä numero 4 on mukaan ympätty JATin kisat, jossa koutsit meinaavat katsella jokaisen leiriläisen radat ja luultavasti antaa tiukkaa palautetta. Aikas mukava idea!
Ennen iltavuoroa, vaihtoehtoina oli joko pienet päikkärit tahi pikaiset treenit. Treenit voitti, mitäpä olen valitellut että ei ole ehtinyt treenailla ;-) Treeniaiheeksi päätyi keinun vahvistaminen, hieman puomia loppuun ja välissä vähän vauhtirallattelua.
Keinulle joutui taas vahvistamaan kontaktilla pysymistä kunnes keinu oli maassa. Juoksukontaktitreenit on tehnyt sen, että eihän tuo kontakteilla osaa pysyä ilman muistuttelua. Pari kertaa jouduin "ärähtämään" ja sen jälkeen onnistuikin sivuttaisirtoaminen viereisen esteen layerointiin, parin kolmen metrin eteen eteneminen, kuin myös persjättö keinulla. Nyt tulikin mieleen, etten ole opetellut itsenäistä etenemistä keinulla jossa itse jäisi taakse. Toisaalta enpä muista heti rataa jossa keinulta olisi käännytty takaisinpäin.
Vauhtirallattelussa oli pari mutkaputkea, suora putki välissä ja jokunen hyppy siellä täällä. Vauhtia saatiin, hieman irtoamista putkiin muisteltiin. Hypyille sain aikaiseksi persjättö kuviota. Ihan jeesh!
Puomia otettiinkin sitten erikseen. Siellä pääsimme hieman muistelemaan mihin kohtaan piti karvatassun osua. Tällä kertaa ei otettua ohjaajaa kovaan vauhtiin, liekö ollut pulleanlaiska ohjaaja. Treenattua tuli kuitenkin "hölkkä"vauhdin kontaktia molemmilta puolilta, eteenpäin lähettämissä jossa jäin puomin jalan kohdalle, sekä sokerina ja uutuutena rallattelu-suoranputken layeröinti samalla kontaktia suorittaen. Layerointi toimikin yllättävän hyvin! En olisi uskonut että tuo jatkaisi suoraan vaan että olisi kääntynyt liian aikaisin ja ottanut virhettä, mutta toisin kävi! Hyvähyvä. Yksi mitä myös kokeilin, oli ihmisnuoli puomin päähän. Se ei oikein ollut hauska vaan pomppuhan siitä tuli. Tuskinpa tuota kuviota koskaan ehdin kisoissa tekemään, mutta hauska kokeilu :D
Kannustuskuorossa oli schipperkevanhus Ditte, joka intoutui kommentoimaan koko treenien ajan notta miten siellä kuului mennä. Oikein näki naamasta minkälaisia vinkkejä sieltä tuli: "Eieieieie, ei minun nuoruudessani... ÄLÄ juokse sitä puomin konthakthia!!!" :D
Sunnuntaina pääsimme kotikentille kisaamaan, tällä kertaa BAT:ia edustaen! Onneksi ei edustuspaidan vaihto tuonut odotettua epäonnea, vaan hienosti Blitz toimi myös erivärisen ohjaajan kanssa.
Kisat alkoi aamulla kellon-säädöstä johtuen aivan liian aikaisin minun unta vaativille kutreilleni. Koitin fiksusti säätää kännykästä automaattisen ajansiirron pois, mutta tietäähän sen jo etukäteen miten siinä kävi. Heräsi, torkutin, löysin kisoihin onneksi ajoissa. Tietenkin se 5min ajomatka kisoihin auttoi hieman ehtimisä :)
Kisoihin arvottiin kolmesta tarjolla olevasta tuomarista Ritva Herrala. Ritva oli tehnyt suht vauhdikkaat radat. Tarjolla oli kaksi agi rataa ja yksi hyppis. Blitz oli treenaamatta näihin kisoihin sen pari viikkoa, joten luotto puomiin ei ollut ihan kohdillaan. Oli hitusen jumissa TopTeam leirin jälkeen ja ekalla treeniyrittämällä jätti ensimmäisen riman hyppäämättä. Pahiainen meni riman ali, vaikka laskin sen alemmas!!! Oli lyhyet treenit ja onneksi osteopaatin visiitti olikin jo seuraavalla viikolla. Jotain se O-täti hipelöi ja käpelöi tuota hieman epäluuloista koirulia. Auttoi kovasti, koska kisoissa olikin jo ihan uusi vaihde silmässä!
Itse kisat alkoi agiradalla, joka mielestäni oli mukavan helppo. Pelko puomista oli tällä kertaa aiheellinen ja tämän vuoden toinen kontaktivirhe puomilta napsahti siinä. Oli muuten ainoa virhe sillä radalla, vaikka itse meinasin unisena törmätä niinkin pieneen esteeseen kuin A :) Seuraavaan kisaan sitten kävin hakemassa autosta kumimaton ja sillä sitten treenattiin askeleet kohdilleen. Tokalla radalla tulikin sitten yksi makeimman näköisistä juoksukontakteista joita Blii on tehnyt! Nollavoitto plakkariin, nam, kiitän! Hyppiksellä sitten lähdettiin vähän rennommin liikkeelle ja meinasin kepeille viennissä lähettää väärälle esteelle. Onneksi pysyi hyppysissä ja keppien aloitus löytyi. Jokin outo rytmihäiriö kuitenkin saatiin keppien loppuun ja kepeiltä ulos väärältä puolelta. Ainoa virhe ja hyllyhän siitä tuli. Niinjoo, meidänhän piti treenata ne kepit kuntoon :D
Tässä vielä videot radoista:
Seuraavaksi kisataankin sitten luultavasti pääsiäisenä. Josko saisi vähän enemmän treeniä alle. Parempi olisi, vaikka ihan kivaltahan tuo meno näinkin näyttää.
Tulipahan taas lihakset kipeiksi. Jaa että miksi? Treenistä tietenkin!
Pitäisi melkein katsoa videolta montako spurttia tuli vedettyä viikonlopun aikana. Kolme ratatreeniä meillä kuitenkin oli tälläkin leirillä, jonka lisäksi fysiikkatreenit, psyykkiset luennot ja leirin aloituksessa vieraileva luento. Olipas mainio leiri!
Perjantaina aloitimme luennolla. Luennoitsijana toimi Tommi Evilä. Joo se söpö pituushyppääjä. Aiheena taisi olla jotain kisapsyykkaukseen ja henkiseen valmistautumiseen liittyvää. Oli positiivinen ylläri! Kovasti painotus tällä leirillä oli mielikuva-harjoittelussa. Suosittelen tekemään. Ihan vaikka siksi että Tommi sanoi niin :D
Lauantai polkaistiin käyntiin ryhmissä ja minun ryhmäni aloitti Elina Jänesniemen treeneillä. Ryhmässämme oli kaksi, joten aikaa treenata riitti. Luksusta! Aiheena oli kepit. Kepeille tuli törkkäisyä jo putkea kohti kepittelyä. Vaikeaa oli kun emme ole tuota treenanneet. Hyvin se siitä sitten lähti kuitenkin sujumaan. Lisäksi toisena vaikeana kohtana meillä oli kolmella hypyllä oleva välistäveto. En mitenkään saanut koordinaatiotani kuriin ja oli ihan mahdoton tehdä se niinkuin Elina halusi. Kotiläksyiksi tuli ne kepit edelleen (tuli viimekin leirillä) ja lisäksi tuo välistäveto harjoitus.
Lauantaille osui lisäksi Jerryn fysiikkatreenit. Siellä sitten "lämmiteltiin", eli tällä kunnolla tehtiin maksimivoima harjoitusta reisille :D Ei vaan. Lämmittelyjen jälkeen koordinaatiorata kelloa vastaan. Juostiin tötsien ympäri, takaperin, varvasloikkia, kuperkeikkaa, parit viivajuoksut ja vielä kuperkeikkaa. Tietenkin kelloa vastaan. Kävi reisien päälle kuten joka kerta ja seuraavina aamuina nämä todellakin tuntuivat.
Lauantai illalle oli sitten vielä yhteistä huvittelu-ohjelmaa ja kivaahan se oli. Väsy vain painoi päälle ja nukahtamista ei tarvinnut houkutella!
Sunnuntai aamu alkoi hotellin aamiaisen jälkeen Vapun luennolla. Mielikuvaharjoittelua, valmistautumista. Kaikkea kivaa siis. Oli jälleen hyvä luento. Siitä pääsimmekin jatkamaan Lempäälän hallille ja vuorossa olikin herkkua. Jari Suomalaisen radallehan kävi kutsu. Vaihteeksi ei ollut kovavauhtinen juoksurata, mikä yllätti minut. Olihan siellä parissa kohtaa kiire että ehti tekemään sokkaria, mutta muutoin oli oikein sopivasti haastava rata. Kovasti siinäkin kämmensimme Blitzin kanssa ja treeniä tuli. Kepit olivat niin häiritsevän huonot, että Jari antoi siitä erikseen kotiläksyjä. Tämähän menee hyvin kun jokainen koutsi tarjoaa samasta esteestä kotiläksyjä!
Jarin treenin jälkeen pääsimme vielä hetkeksi Vapun henkiseen koutsaamiseen. Kovasti yritettiin poistaa niitä mörköjä sieltä ajatuksista. Kyllähän siinä onnistuttiin ja ohjeitakin jakoi miten toimia. Oikein kiva! Tuossa ensimmäisessä videossa minkä laitoin jakoon (eli se Elinan ratapätkä), olikin pieni piikki siihen henkiseen mörköön mitä ei saa päästää ajatuksiin :D
Vielä viimeiseksi sitten sunnuntaille oli tarjolla Juha Oreniuksen rata. Rata taisi olla sitten helpoin meille, kun aivan lopuksi saimme sen nollalla läpi. Alussa kyllä piti veivata muutamia kohtia. Nekin kohdat olivat sellaisia, missä en keskittynyt liikeratoihin ja ohjasin Bliin ihan väärille esteille. Oppia tuli siitäkin ja jatkossa pitää olla tarkka. Tai siis tarkempi. Enhän minä yleensä tuollaisia virheitä tee, mutta kun oli väsy ja jalat kipeät ja ja ja...
Leiri oli hieno, ihmiset siellä edelleen motivoituneita. Mielestäni vain aikataulut olivat liian tehokkaita tai halli liian pieni, kun muita ei tullut paljoa nähtyä. En edes tiedä oliko jotkut leiriläisistä paikalla :D Yhtä leiriä ollaan vaille vielä, sen jälkeen se olikin siinä. Onneksi tuli paljon kotiläksyjä ettei treenaaminen lopu kesken.
Levon jälkeen (lue: kun jalkoihin ei enää satu) täytyykin aloittaa systemaattisesti aiheellisten kohtien treenaaminen. Kisoihinkin ilmoittauduin, eli BATin kisoihin olen menossa parin viikon päästä. Siitä tulikin mieleen, vaihdoin myös seuraa. Seuraavissa kisoissa edustankin BATtia. Ihme että huolivat minut :D
Vielä viime kuussa mietin, notta mitenköhän ne meidän nollat alkaa tulemaan. Olin jo valmis luovuttamaan ja siirtymään ohjattuihin treeneihin, mutta sitten jotain tapahtui ja vaaka on alkanut heilahtamaan niitten vitosten ja hyllyjen sijasta nollien puolelle! (Älkää huoliko, ei millään isolla prosentilla kuitenkaan.)
Mitäkö sitten on tapahtunut että vaaka on heilahtanut? Itse tykkään ajatella että tilastot hoitaa hommansa ja että kun kolikkoa heittää tarpeeksi monta kertaa niin molempia tuloksia tulee about saman verran. Toisaalta tuurilla seilaavat valtamerialukset ja metsä vastaa kun sinne heittää sheltin... Mistäpä minä tiedän mitä nyt on tapahtunut. Kaipa me ollaan kisattu ja treenattu sopivasti, sekä pipoa on löysätty kaikinpuolin.
Lauantaina käväistiin siis kisailemassa kolmen kisan verran Hyvinkään hallissa. Tuloksia tuli ne perinteiset kolikon kääntöpuolet, eli yksi virhe joka radalla.
Ensimmäisellä radalla mentiin hieman pitkillä kaarteilla. Ehkä jäniksessä oli liikaa sähköä ja kepit jäi kesken yhden välin verran. Myös ohjaajan kaksi mukaan tullutta vasenta jalkaa ei auttanut ja ehtimisen kanssa oli vähän epäselvyyksiä. Kaiken kaikkiaan aamu-uninen rata jossa ei ollut mitään tolkkua. Siis rata oli kiva mutta suoritus ei.
Toisella radalla oli jo menemistä ja puoleenväliin päästiin ihan kivasti. Siinä sitten odotellessani Bliitä putkesta, päätin valssata ihan väärin enkä saanut Bliitä vedettyä hypyn toiselle puolella. Kyllä harmitti, oli parasta menoa sille päivälle. Jäi kuitenkin hyvä fiilis!
Kolmannella radalla en sitten millään mukamas ehtinyt loppuosan "serpentiiniin", ja mitenkö minä sitten yritän pelastaa tilanteen? Jollain säälittävällä ranneliikkeellä :D Samalla vauhdilla maaliin eikä kerrota Bliille että emmä osannukaan!
Teemana oli myös jonkin verran liukkaus tai valuminen. Tiedä sitten onko oikeasti tuo pohja liian liukas, hyvin Blitz näyttää siellä pääsääntöisesti menevän. Alla video, siitä saa kukin päätellä onko luikasta.
Kenraaliharjoitusten jälkeen sunnuntaiksi siirryttiin HSKH:n aurinkoisiin kisoihin Ojangon hallille.
Sieltä tuliaisiksi olikin sitten kahdelta ekalta startilta nollavoitto ja kolmannelta radalta yksi kielto nopealla ajalla.
Ekalla radalla meinattiin startti jo rykästä reisille. Sitten valutettiin kaarroksia, mitkä videolta näytti ihan kivoilta, mutta en yhtään osaa sanoa mitä kello olisi niistä mieltä. Keppien jälkeen meinasin antaa valahtaa väärälle hypylle, ja siitä pari hyppyä eteenpäin niin valahti ulos kamerasta! Kyllä se takas tuli ja nollalla maaliin. Hätäinen mutta hyvä fiilis jäi!
Tokalla radalla koitin aloitukseen tehdä vähän omanlaista kuviota. Meillehän toi pakkovalssi ei taivu kovin helposti ajoitus-logistisista syistä. Joten takaakiertoa peliin ja meinasihan siinäkin käydä vetelästi. Hyvin siitä kuitenkin Blii väisteli minun jalkoja ja päästiin eteenpäin. Ekalla radalla jollain rimalla rapsahti, joten pelkäsin että rimaa saattaa kaatua väsymisen takia. Otin sitten A:n jälkeen taas suurimmasta osasta kilpakumppaneita poiketen vähän ehkä pidemmän kaavan mukaan, mutta mielestäni liikeradoilta rima-ystävällisemmän. (tästä muuten tein videon loppuun vertailun Italian sankarin medi shelttiä vastaan) Taas valui, mutta otetaan sitten treeneissä vähän tiukemmin. Ainiin, mustan suoran putken jälkeen meinasi valahtaa pöksyihin! Hitusen mä karjuin siellä että täällä täällä. Ei olla siis opeteltu putkijarrutusta ja Seppo oli keksinyt inhottavan kielto-ansapaikan :D Nollalla maaliin ja fiilis vain parani!
Kolmannelle radalle vaihtui tuomari ja rata oli suoraviivaisempi. Leenan radalla kuitenkin sai pinkoa kovaa ja puomillahan jäin sitten Blitziä niin paljon alakynteen, että eipä mennytkään edessä hieman oikealla olevalle muurille vaan kaarsi minua kohden kiellon arvoisesti. Noh, täysillä maaliin ja kiellosta huolimatta nopeaa aikaa tarjottiin, ja video"tuomaroinnin" jälkeen puomilta myös vitosta olisi hyvä ollut tarjota. Tuttu ja turvallinen yksi virhe radalla. Ihan hyvä lopetus, sillä kolmannella nollalla olisin varmaan vähentänyt jatkossa treenaamistakin kisojen kanssa ;-)
Niin se unohtui mainita että karsintanollatkin on nyt kasassa. Nyt sitten rennonletkeästi kisoja vähentämään, niitä kuitenkaan unohtamatta. Treeniä kuitenkin riittää...
