Pohdintaa SM-kisoihin

Ilmoittauduin juuri SM kisoihin. Hurjaa.

Viimeiset kaksi kertaa, kun olisin voinut päästä SM kisoihin, epäonnistuin tuplanollan saamisen kanssa. Ensimmäinen oli schipperke Damin kanssa. Oli tosi lähellä, mutta yksi kova ihanneaika ja toisella kerralla viimeinen! rima esti kisoihin pääsyn (oli siellä muitakin, mutta nämä jäi elävästi mieleen). Tiedossahan oli että ei noilla tupla-onnistumis-prosenteilla ole mitään asiaa kisoihin, mutta kokemusta olisi ollut kiva saada! Viime vuonna taasen Blitzin kanssa jäimme kahdesta nollasta, tarkemmin tuplanollasta, vajaaksi vaatimuksista. Blitzillä oli toisaalta vain se reilu kuukausi aikaa kerätä nollia kolmosissa, mutta eipä se kuukauden lisäaika auttannut kun emme karsintoihinkaan saamme nollia.

Tänä vuonna asia on hitusen erilainen. Olemme saaneet kolme ihka aitoa tuplaa ja useamman "out"in tuplille. Viime vuodesta olemme laskeneet juoksukontaktiemme EPÄonnistumismahdollisuutta 31,2% tämän vuoden 13,6%. Pahiainen kulkee kovempaa kuin viime vuonna ja ehkä ohjaajakin hitusen on tullut nopeammaksi ja järkevämmäksi. Ei paljoa, mutta vähän :) Jos ei muuta, niin ainakin itseluottamus on suurempi kuin koskaan!

Kova itseluottamus, onko katetta? Nooh, jos kuitenkin näytetään kortit, niin:

• vain kolme tuplaa vuodessa
• Puomilla jopa 15% mahis epäonnistua
• nollaprosentti 9/26 tekee 34%, helmikuusta tähän päivään (superpositiivisesti laskettu)

 ...eli eipä näillä tilastoilla kauheasti pitäisi uhota :) Tuplan saamiseen, 34% nollaprosentilla, on 11% mahdollisuus. Karkeasti, meillä on yksi kertaa kymmenessä vuodessa mahdollisuus saada tuplanolla SM kisoissa :D Onneksi ohjaaja ei ole tullut paljoa järkevämmäksi näinä vuosina ja nuo numerot ei merkkaa mitään. Me olemme menossa pitämään lystiä isoihin kisoihin! Harkkasuunnitelmia on pohdittu seuraaville viikoille, valmistava kisa on valittu ja majoituksesta ei ole hajuakaan! Näillä korteilla pelataan. Onneksi agilityyn ja minuun pätee tämä sama vitsi: Vian ei tarvitse olla suuri, jos se on päässä! ^_^ Nyt menen hetkeksi mököttämään ja parantelemaan polveani, jotta kohta voin tulla takaisin kirjoittelemaan miten huonosti olemme treenanneet ;P

Loppuun vielä kevennys. Tästä se minien nolla-ura aikoinaan lähti, näköjään kesällä 2007.

TopTeam leiri 4. (Onneksi päästiin sinne...)

TopTeamin viimeinen leiri nyt takana Jyväskylästä. Juoksutusta, nuppijumppaa ja pari treeniä Blitzille ja pari kisaa vielä. Olipas mukava rupeama tuo koko TT. Mukavintahan siinä oli se, että oppi tuntemaan uusia agility-ihmisiä ja siinä samassa sai omaa agia eteenpäin! Suosittelen! Nyt on hirmuinen pohdinta päällä, että onkohan ensi vuonna taas haku päällä. Luultavasti haen vaikka vielä en ole järjellä ehtinyt ajattelemaan asiaa. Next Levelihän olisi myös mielenkiintoinen, mutta tämä neljä leiriä tuntui tähän hätään oikein sopivalta määrältä. Katsotaan mitä tuleman pitää!

Meillehän tälle leirille osallistuminen ei ollut läheskään itsestäänselvyys. Blii teki aivan jumalattoman pahan näköisen voltin A:lla kisoissa, juuri ennen leiriä. Tsekkasin omilla kyvyilläni, eli liikkeet ja ropelointi sekä lepojen jälkeen kuin aamulla, ja olin sitä mieltä että onnetar oli matkassa. Seuraavan päivän aikana sain pika-ajan Bliitä aikaisemminkin hoitaneelle fyssarille ja terveen paperithan sieltä tuli. Hyvillä mielin siis pystyin osallistumaan leirille. Tässä vielä lento-oravan kamikaze lento. Älkää katsoko jos inhottaa nähdä läheltäpiti tilanteita..

Leirin treeneissä emme osallistuneet perjantain aktiviteetteihin, eli knock-out kisaan, fyssarin käsittelyn takia. Lauantaina sitten olimmekin täysillä menossa mukana. Coucheina (huom suomennusvirhe on tarkoituksellinen, Jarikin on lihonnut ^_^   [no ei kai..]) toimi Orenius ja Suomalainen. Ryhmäjaon takia Jänesniemi jäi minulta kokematta. Ratapiirrustuksen sain kopioitua, eli treenaan ehkä-sit-joskus. Alla video. Sain lievän vaurion polveen, eli Jarin treeniä en vetänyt ihan loppuun asti. Tosin siellä ei kovin vaikeaa pätkää ollutkaan enää eli parhaat osat oli jo napsittu kakun päältä.

Leirillä oli nuppijumppaa ja fysiikkatreeniäkin, mutta niistä ei onneksi ole videomateriaalia ;)

Sunnuntaille sitten osallistuimme kaikki TT:läiset JAT:in kisoihin. Olipa hienoa kun oli kannustusjoukot eli TT:läiset hurraamassa. Kisathan pika-analysoitiin koutsien toimesta ja palautettakin annettiin. Omat kisat oli ihan ok. Molemmilla radoilla tahdoin vähän nukahdella. Ekalla radalla se aiheutti hyllyn ja pitkän kaarroksen ja tokalla radalla tuli sitten vain kaarrosta. Radat oli helpohkoja, mutta täysillä kun mennään, niin mitä vain voi sattua. Varsinkin kun ohjaaja on mitä on :D

Päättäjäisissä sitten syötiin kakkua ja taputeltiin toisiamme selkään. Tämä oli selkeästi tällainen fiilistelyleiri, missä siis valmisteltiin tuleviin koitoksiin. Tulevat koitoksethan tietty pitäisi olla ne SM kisat ja MM karsinnat, missä kaikki osallistuu pitämään hauskaa!


...ja hauskaa me ajateltiinkin pitää ;-)

FI AVA Blitz

Heissulivei taas!

Tässä siis jymyuutinen myös itselleni: Blitzistä tuli agilityvalio 5.5.2012 I-HAH:in kisoista!

Ensimmäinen AVA nolla tuli 5.5.2011 ja olin siinä uskossa että 1v 1pv tarkoittaa ettemme voisi vielä valioitua. Ihme ja kummastus oli kova, kun tuomari lykkäsi kolmanneksi sijoittuneille ruusuketta kouraan! Olin jopa niin epäluuloinen, että pyysin Viitasen Annea tarkistamaan vielä toisen kerran. En uskonut. Kun sain kisakirjan käteen ja päivämäärät eivät täsmänneet aivoituksiani, kävin vielä kerran kysymässä seuraavalta tuomarilta. Samaa mieltä oli. Onnitteli vielä päälle. Vitsailinkin facebookissa että pitäisikö kysyä liitolta varmistusta. Juuri siis olin kysynyt liiton uudelta puheenjohtajalta, Kari Jaloselta asiasta :D Vahvistusta vielä löytyi sosiaalisesta mediasta, joten pakko oli uskoa.

BILEET!

Oli meillä kakkua ja makkaraa ja poreilevaa (pommaccia) treeniryhmälle. Eli siis mulle ja Bliille :D Noh, kety sai kans osansa. Eka päivän rata oli hyppis ja sekin oli siis nolla. Yey!

Tässä vielä video. Elämä on edelleen kiireistä, joten eipä tässä enempää jouda turinoimaan. Koitan ehtiä paremmalla ajalla.

(ps. ei olla treenattu hetkeen, alla kahdeksan hyllyä, jalat kankeina lenkin puutteesta. Nollat siis oikeasti ylläreitä!)

Niinjoo. Kiitoksia Eralle mahtavasta pennelistä! 3 vuotias ei pitäisi olla pentu, mutta mulle hän vaan on! (vasemmassa linkkipalstassa löytyy jossain kohdassa Eran blogi)