Ööh, kisattiin pääsiäisenä viisi starttia. Ennen kisoja treenattiin irtoamista. Kisoissa sitten "yllättäen" irrottiin. Tuloksena viisi hylättyä rataa :D Ohjaaja oli pihalla kuin lumiukko huhtikuussa, yöpakkasia olisi kaivattu.
Nyt sunnuntaina käytiin treenaamassa BATin treenit. Koutsina oli kromfo Koko. Eihän noita ohjaajien nimiä muista, onneksi koirat muistaa ;) [kyllä mä oikeasti muistan sen ohjaajan, ei vissiin olla juteltu koskaan aikaisemmin vaan]. Tehtiin pitkää rataa, ei saatu lähellekään nollaa. Ollaan edelleen pihalla, porkkanakin on viety! Noh, kepeille keksittiin jotain, samoin niistoa hiottiin paremmaksi. Samoin mietittiin putkijarrutusta. Juoksukontaktit osui ja kepeillä oltiin yhtä....samanlaisia kuin ennenkin. Eli keppejä pitää treenata.
Jos aikuisten oikeasti miettii asioita, niin hommat sujuu oikeaan suuntaan., niinkuin pitääkin! Koira alkaa irtoamaan, meitsi alkaa pääsee kärryille, kohta treenataan lisää ja sitten taas lisää kärryille pääsemistä. Kysymys onkin, milloin pitää tauottaa uuden treenaaminen että pääsee oikeasti kärryille ja osaa edes ne opetetut asiat? Nyt tuntuu siltä että treenattavien asioiden lista kasvaa nopeammin kuin ehtii ja pystyy treenaamaan :D Ja se porkkanakin oli syöty... Onneksi kesä on ovella!
