Kuka, mikä, mitä?

Tämä blogi alkakoon aivan alusta. Ennen ajanlaskun alkua, ennenkuin "pieni Pahiainen" saapui minulle, jopa ennenkuin hän on syntynyt!

Aloittakaamme tarina aivan alusta...





Olen Petri, minä olen agi-holisti. Olen ollut agilitaaja vuodesta... 2004. Kuten moni muukin mies, jonka vaimo on saanut agin pariin, alkukankeuksia ei voi laskea oikeaksi agilityksi (esim vuosi ulkomaankomennuksella). Näinollen käyttäkäämme aloitusaikana ajankohtaa jolloin koin herätyksen! Vuosi 2006! Tällöin aloitin ohjaamisen schipperke Ditte:llä, vaimoni jäädessä odottamaan Max-poikaamme ulos päivänvaloon. Koutsina toimi virallisesti Suomalaiset, Merjan aloittaessa urakan. Tästä jatkoimme komeasti jonkin aikaa Jarin tullessa koutsiksi, koirankin vaihtuessa jossain vaiheessa Schipperke Dami:in. Nyt vuoden 2008 syksyllä, talvikauden koutsina toimii jälleen Merja. Ympäri mennään ja näinpoispäin. Tässä blogissa keskityn pieniin Pahiaisiin, mutta mainittakoon Valkoinenpaimen Viivi, tuo suuri blondi, jonka kanssa kisasin neljä vuotta ykkösissä saaden aikaiseksi vain yhden nollan! Oli aika siirtää Viivi Annan ohjaukseen ja nyt Viivi onkin tyytyväisenä kakkos luokassa. Hyvä päätös siis!

Viivin siirtyessä Annan ohjaukseen ja Ditten siirtyessään eläkkeelle 9½ vuotiaana, minulle jäi käsiini nyt 4v täyttävä Dami. Dami on muuten aivan itseni kouluttama agi-hirmu! Ihan kaiken olen kouluttanut, ja sen kyllä kepeillä huomaa ;-) Kisaamme kolmosluokassa ja jos suoraan sanotaan, meillä menee ihan kivasti. Dami on hieman pienehkö schipukka ja näinollen emme ole vauhdissa kärjen mukana, jäämme sen 5-10% ajallisesti tarkoittaen parista neljään sekuntiin riippuen rataprofiilista ja -pituudesta.

Joku puhuu kohtalosta, minä ajattelen että tämä on tapahtumien summa. Olen päättänyt ottaa itselleni seuraavan agilitykoiran. Agilitykoiran kasvattaminen pennusta kestää sen pari vuotta ensimmäisiin kisoihin. Pitkälläkin matikalla laskettuna se tarkoittaa että Dami olisi silloin kuusi vuotias, eli pääsisin kisaamaan sopivasti päällekkäin toivottavasti pari kolme vuotta, mielestäni mini-koiran parhaat vuodet! Damin jäädessä eläkkeelle, pieni Pahiainen olisi omassa parhaassa iässänsä! Kylmää laskelmointia, mutta ei huolta, olen kokenut koiraihminen enkä siltikään ajattele koiria työkaluina! (paitsi poliisikoiria, sillä heille voi tapahtua mitä tahansa [psyykkinen suoja!])

Jokatapauksessa olen perehtynyt minikoiriin joita agilityssa näkee, ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin Shetlanninlammaskoiraan. Tämä on vauhdikas rotu, ollen samalla paimenkoira luonteeltaan. Shelteissä olen huomannut luonteissa suurta hajontaa, joten pennunvalinta ei tulisi olemaan helppoa. Pienen Pahiaisen tulee pystyä pärjäämään "kovien" schipukoidemme kanssa, kuin myös agility tantereilla! (Jos terveys yms antaa myöten, väkisin ei koiraa agilityyn laiteta!) Shelteissä on myös koko hajontaa, esim shelttejä löytyy mineistä, medeistä kuin makseistakin! Toiveena on pysyä mini luokassa, mutta jos haaste heitetään medi luokkaan, niin siellä pääsisimme oikeasti testaamaan maailman kärkeä vastaan taitojamme, eli kelpaa, nam!

Sattumalta kun ajatukset koiran hommaamisesta olivat muhineet, tutulleni oli tuloillaan pentue! Tästä innostuneena, molemmat vanhemmat ovat siis loistavia agi koiria, otin heti yhteyttä kasvattajaan. Tilanne oli kuitenkin valitettavasti se, ettei pentuja syntynyt tarpeeksi ja ilmanhan sitä jäin. Mutta kipinä sytytti roihun, ja nyt on pentukuume ollut päällä pidemmän aikaa. Jennan avustuksella sitten aloitin uuden pentueen estimisen ja mukaan sain värvättyä muutaman Anun ja taisipa Karokin olla avuksi!
Seuraukset olivat ne, että kiikariin ilmestyi viisi pentuetta, ja lisää vinkkejä yhdeltä kasvattajalta lisää! Kiitokset muuten kaikille edellämainituille ja myös Eralle!

Valitettavien tapahtumien seurauksesta ja muuten vain valkkaamalla, pentueita on nyt kiikarissa kolme kappaletta. Ultrat kahdella on aivan lähiaikoina ja yksi pentue on vasta suunnitteilla tulevaksi talveksi. Eli nythän sitä vasta vauhkoina ollaankin! Näillä näkymin siis kevät pentua olisi toiveena ja tavoitteena, mutta kaikkea voi sattua eikä varmuutta ole tietenkään mistään!

Nyt siis jään kierimään omissa sheltti-ajatuksissani ja odottamaan. Enempää en pysty tekemään tähän hätään, joten odotellaan...

Toivottavasti huomenna on jotain päivitettävää ;-)



Tätä uutta Pientä Pahiaista odotan siis saapuvaksi muutaman vuoden sisään jos asiat sujuu kivasti omalla painollaan! ^^