Mistä näitä Shelttejä oikeen tulee...

Perjantaina, tuona viikon parhaana päivänä, kävimme Eran luona ihastelemassa Kitiä, Wadea, Tiukua ja Kitin masua! Oli siellä joku bc:kin nurkissa ja auto täynnä schipperkejä ja valkkareita! Oikein eläintarhan kokoontumisajot!

En hirveästi shelttilöitä ole lähietäisyydeltä retuutellut, tai edes paiannut ja muutenkin nuo myyttiset agikiiturit ovat olleet omissa oloissaan (Schipperket on oikeita pahiaisia ja ajaa muut pois 2,24m säteeltä)

Omat kokemukset ovat lähinnä olleet että "Kato Sheltti menee radalla" "Ei uskalla paiata, väistää vielä".
Yllätys oli mieluinen kun Kiti, alku ihmettelyjen ja haistelujen jälkeen (lapset ja anna oli mukana haistattelemassa), leikki meikäläisen kanssa retuutusleikkejä kuin vanhankin tutun kanssa! Ihana luonne! Eli siis reissu Eran luokse oli enemmän kuin uskalsin toivoa ja toiveena on että tuollaisen ötökän saisi monistettua aiiiivan omaan käyttöön :D Noh, tässä on kolmisen viikkoa laskettuun aikaan jne jne, mutta kaikki vaikuttaa ihan positiiviselta! (toivottavasti Erankin mielestä!)

Tuosta jatkoimmekin seuraavalle päivälle Turkuun kisaamaan, ja mitäs siellä sitten löytyikään? Lisää Shelttiäisiä! Anu R. oli paikalla laumansa kanssa, ja Nadja löytyi myös ja mukaan oli päässyt Hippi! Voi hitsi kun Hippi oli niin tärkeänä tekemässä temppuja radan vieressä, Hippihän on edelleen saikulla mutta kuulemma pikkuhiljaa saa alkaa treenailemaan. Ja voi ja oi, kun katselin ihmeissäni että jos Kitistä pullahtaa tuon luontoinen karviainen, niin onnistuisikohan se uudestaan? Tottakai! Onpas kivan oloisia Shelttejä! Nadjaa vielä haastattelin minkä ehdin, Nadjahan on nähnyt Idon, Kitin sulhon, ja kaikin puolin tämäkin vaikuttaa hyvältä. Ei pitäisi hypettää näin paljoa, mutta minkäs teet. Postiivista ajattelua!

Nyt meikäläinen odottaa ja odottaa ja ihmettelee auttaako burana pentukuumeeseen ;-)

Liekeissä!

Hahaa! Fiilikset nousee mitä lähempänä kisat on!

Tuo musta pahiainen starttaa ne 5 kisaa nyt viikonloppuna, ja kieltämättä nyt on fiilikset kohdillaan! Ihan hirvittää miten tässä käy.

Kaupan päälle tänään käyn moikkaamassa Eraa ja Kitiä, ja taitaapa siellä olla muitakin meitä haukkumassa lyttyyn! Kuuleman mukaan Kiti olisi melko mahakkaana siellä, eli katsotaan pitääkö häntä pyörittää vai liikkuuko vielä nelivedolla! Jänskää!

Nyt pakkaamaan ja menoksi! Pitkä viikonloppu edessä!

Kesää odotellessa!

Kävimme tänään vapaavuorolla treenaamassa omia juttujamme RIMA:n hallissa. Normaalisti olemme treenanneet omia juttuja HSKH:n kentällä, mutta tällä hetkellä tuota lunta on sen verran että odotamme kevään saapumista.

Olipa mukavaa saada hiottua muutamia asioita jotka ovat jääneet "roikkumaan". Keinu on meillä ollut perinteisesti hidas, joten sitä hioimme niin että josko joku päivä oikeasti tuo juoksisi aivan päätyyn saakka. Keppejä otimme tällä kertaa lähettämällä ja meille vaikeammalta puolelta. Kyllä vain pitäisi luottaa tuohon että se osaa! Sitten yhtä hyppyä ja U-putkella kikkailua, ja siinä saimme sylkkärin sujumaan yllättävän hyvin!

Nyt sitten vain odotellaan: keskiviikon treenejä, lauantai aamuna Eran Kitiä moikkaamaan, lauantaina ATT kisat, sunnuntaina HSKH kisat, viikko siitä Latvian kisoja ja ja ja... potentiaalisten pahiaisten syntymistä sekä tietenkin kesää! Voih tätä pentukuumetta!

Vauhtiako?

Dami.
Musta pahiainen, tuo Belgialainen valtamerien kuningatar, jokilaivarottien kauhu ja pikkutyttöjen eväiden varastaja, eli tuttavallisesti ja kavereiden kesken Schipperke, pääsi/joutui/vietiin eilen treenaamaan!
Ratapiirrosta en tarjoile tähän hätään, mutta sanottakoon että juosta sai, välillä jopa valssata tai jaakottaa. Myös takaa-kiertoja löytyi ja suuri dilemma putkien suiden valinnassa. Niinjoo, ja vauhtia oli myös, unohtamatta vaarallisia tilanteita.

Olen nyt pikkuhiljaa ottamassa käyttööni uutta ohjaustyyliä itselleni, ja yritän näin valmistaa itseäni siihen että jossain vaiheessa minulla saattaa olla nopea ja irtoava Pahiainen! Damia en ole unohtanut, enkä tule unohtamaan, vaan olen jo päissäni miettinyt kuinka opettaa tuota em. Schipperkeä irtoamaan ilman jokilaivoja, rottia taikka pikkutyttöjen eväsleipiä. (en kylläkään tiedä tykkäisikö Dami niistä leivistä.... kuinka paljoa!) Suunnitelmia on ollut jo pidempään ja tiedän jo pari kikkaa millä sen teen, mutta aika, tuo arkivihollinen myös agikisoissa, tuppaa loppua kesken eikä talvella vapaata treenipaikkaa ja sopivaa aikaa tahdo löytyä. Kesää siis odotellaan, tai että lumet nyt ainakin lähtis muualle talvehtimaan!

Tuossa Jenna jo heitti huulta että haluaisi nähdä minut kirmaamassa radalla Hanin kanssa. Nyt hieman kiinnostaa jo että hitsi, sehän on kiva idea että meikäläinenkin näkisi mitä vauhtia "pitäisi" liikkua ja mitä vauhtia pienet Pahiaiset pitäisi liikkua! Näitä huippukoiria ei paljon tarjoilla muiden ohjattavaksi, ymmärrettävistä syistä! Damihan ei hirveästi ajallisesti jää, mutta toisaalta kaarrokset yms ovat lyhyitä joten kun siellä voitetaan hieman aikaa, niin todellisuudessa me ollaankin vielä hitaampia :-D Eli lyhyttä matikkaa peliin: 10% nopeampaa pitäisi liikkua, ja optio kaarroksista ehkä se 2-5% eli jos meikäläinen pääsee arviolta sen perus 15 sekkaa satasella, niin jatkossa mun pitää päästä 13 sekkaa! Hui! Apuva-apuva! Nyt alkaa treenit! Loppu blogin päivitys tähän! Se on moooooooo....... *lähtee kohta lenkille* (ehkä vasta viikonloppuna kuitenki..)

Ultra-Bra!

Yksi ensimmäisistä haasteista on nyt takana! Eralta tuli iloinen tekstiviesti että ultrassa näkyy pentuja!!! Vähänkö hienoa! Eran pentue on itselläni toivelistalla ensimmäisenä, sen myönnän. Mutta toiveet ja todellisuus ei aina kohtaa, eli tässä vaiheessa puhun vielä toiveesta, pieneen ääneen.

Toiveen toteutumiseen on vielä monta askelta. Tässä on monta viikkoa odotusta Kitillä edessä, sen jälkeen tulee itse synnytys, sitten n. 8 viikon mamman kanssa kasvaminen. Missä vaiheessa voi tapahtua mitä tahansa, ei ole itsestään selvää että päästään 8 viikon kohdille synnytyksen jälkeen. Sitten on vielä mahdollisuus että Era päättää että mikään pennuista ei sovi meille (tai me sovita millekään pennulle!), eli kaikki on avoimena kuin tyhjä kirja, joka odottaa kirjoittamistaan! Niinjoo, tässä tapauksessa Blogi!

Nyt odotellaan ja ihmetellään ja katsotaan mitkä tapahtumat tulevat tapahtumaan ja johtavat mihinkä lopputulokseen!

Tässä eletään jännittäviä aikoja monessa paikkaa, eikä poikkeusta löydy tämänkään katon alta :-)


ps. Era, ei kannata näyttää naamaa missään jos haluat olla rauhassa etkä joutua kolmannen asteen kuulusteluun! Muhahaha!

Kuka, mikä, mitä?

Tämä blogi alkakoon aivan alusta. Ennen ajanlaskun alkua, ennenkuin "pieni Pahiainen" saapui minulle, jopa ennenkuin hän on syntynyt!

Aloittakaamme tarina aivan alusta...





Olen Petri, minä olen agi-holisti. Olen ollut agilitaaja vuodesta... 2004. Kuten moni muukin mies, jonka vaimo on saanut agin pariin, alkukankeuksia ei voi laskea oikeaksi agilityksi (esim vuosi ulkomaankomennuksella). Näinollen käyttäkäämme aloitusaikana ajankohtaa jolloin koin herätyksen! Vuosi 2006! Tällöin aloitin ohjaamisen schipperke Ditte:llä, vaimoni jäädessä odottamaan Max-poikaamme ulos päivänvaloon. Koutsina toimi virallisesti Suomalaiset, Merjan aloittaessa urakan. Tästä jatkoimme komeasti jonkin aikaa Jarin tullessa koutsiksi, koirankin vaihtuessa jossain vaiheessa Schipperke Dami:in. Nyt vuoden 2008 syksyllä, talvikauden koutsina toimii jälleen Merja. Ympäri mennään ja näinpoispäin. Tässä blogissa keskityn pieniin Pahiaisiin, mutta mainittakoon Valkoinenpaimen Viivi, tuo suuri blondi, jonka kanssa kisasin neljä vuotta ykkösissä saaden aikaiseksi vain yhden nollan! Oli aika siirtää Viivi Annan ohjaukseen ja nyt Viivi onkin tyytyväisenä kakkos luokassa. Hyvä päätös siis!

Viivin siirtyessä Annan ohjaukseen ja Ditten siirtyessään eläkkeelle 9½ vuotiaana, minulle jäi käsiini nyt 4v täyttävä Dami. Dami on muuten aivan itseni kouluttama agi-hirmu! Ihan kaiken olen kouluttanut, ja sen kyllä kepeillä huomaa ;-) Kisaamme kolmosluokassa ja jos suoraan sanotaan, meillä menee ihan kivasti. Dami on hieman pienehkö schipukka ja näinollen emme ole vauhdissa kärjen mukana, jäämme sen 5-10% ajallisesti tarkoittaen parista neljään sekuntiin riippuen rataprofiilista ja -pituudesta.

Joku puhuu kohtalosta, minä ajattelen että tämä on tapahtumien summa. Olen päättänyt ottaa itselleni seuraavan agilitykoiran. Agilitykoiran kasvattaminen pennusta kestää sen pari vuotta ensimmäisiin kisoihin. Pitkälläkin matikalla laskettuna se tarkoittaa että Dami olisi silloin kuusi vuotias, eli pääsisin kisaamaan sopivasti päällekkäin toivottavasti pari kolme vuotta, mielestäni mini-koiran parhaat vuodet! Damin jäädessä eläkkeelle, pieni Pahiainen olisi omassa parhaassa iässänsä! Kylmää laskelmointia, mutta ei huolta, olen kokenut koiraihminen enkä siltikään ajattele koiria työkaluina! (paitsi poliisikoiria, sillä heille voi tapahtua mitä tahansa [psyykkinen suoja!])

Jokatapauksessa olen perehtynyt minikoiriin joita agilityssa näkee, ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin Shetlanninlammaskoiraan. Tämä on vauhdikas rotu, ollen samalla paimenkoira luonteeltaan. Shelteissä olen huomannut luonteissa suurta hajontaa, joten pennunvalinta ei tulisi olemaan helppoa. Pienen Pahiaisen tulee pystyä pärjäämään "kovien" schipukoidemme kanssa, kuin myös agility tantereilla! (Jos terveys yms antaa myöten, väkisin ei koiraa agilityyn laiteta!) Shelteissä on myös koko hajontaa, esim shelttejä löytyy mineistä, medeistä kuin makseistakin! Toiveena on pysyä mini luokassa, mutta jos haaste heitetään medi luokkaan, niin siellä pääsisimme oikeasti testaamaan maailman kärkeä vastaan taitojamme, eli kelpaa, nam!

Sattumalta kun ajatukset koiran hommaamisesta olivat muhineet, tutulleni oli tuloillaan pentue! Tästä innostuneena, molemmat vanhemmat ovat siis loistavia agi koiria, otin heti yhteyttä kasvattajaan. Tilanne oli kuitenkin valitettavasti se, ettei pentuja syntynyt tarpeeksi ja ilmanhan sitä jäin. Mutta kipinä sytytti roihun, ja nyt on pentukuume ollut päällä pidemmän aikaa. Jennan avustuksella sitten aloitin uuden pentueen estimisen ja mukaan sain värvättyä muutaman Anun ja taisipa Karokin olla avuksi!
Seuraukset olivat ne, että kiikariin ilmestyi viisi pentuetta, ja lisää vinkkejä yhdeltä kasvattajalta lisää! Kiitokset muuten kaikille edellämainituille ja myös Eralle!

Valitettavien tapahtumien seurauksesta ja muuten vain valkkaamalla, pentueita on nyt kiikarissa kolme kappaletta. Ultrat kahdella on aivan lähiaikoina ja yksi pentue on vasta suunnitteilla tulevaksi talveksi. Eli nythän sitä vasta vauhkoina ollaankin! Näillä näkymin siis kevät pentua olisi toiveena ja tavoitteena, mutta kaikkea voi sattua eikä varmuutta ole tietenkään mistään!

Nyt siis jään kierimään omissa sheltti-ajatuksissani ja odottamaan. Enempää en pysty tekemään tähän hätään, joten odotellaan...

Toivottavasti huomenna on jotain päivitettävää ;-)



Tätä uutta Pientä Pahiaista odotan siis saapuvaksi muutaman vuoden sisään jos asiat sujuu kivasti omalla painollaan! ^^