Yllä video avajaisista. Kuten näkyy, tunnelma oli jo avajaisissa katossa! Koko kisareissun ajan tunnelma oli aivan mahtava. Kisajärjestelyt sujuivat hyvin ja me kisaajat pääsimme keskittymään olennaiseen, eli kisaamiseen! Suomesta oli mukana 12 koirakkoa kilpailemassa ja minulla oli vaimoni Anna mukana avustamassa ja nauttimassa kisatunnelmasta. Näihin kisoihin on pakko päästä uudestaan :)
Itse kisat alkoivat osaltani joukkueemme koirien lääkärintarkistukella ja harjoittelulla. Kisoissa muuten mitattiin useita koiria eri säkäluokkiin kuin ne oli ilmoitettu. Onneksi Blii on selkeä mini eikä tämä meitä koskenut. Tämän jälkeen pikaiset treenit ennen kisojen alkua. Ruhtinaalliset 8 minuuttia oli varattu Suomen joukkueelle harjoitteluun. Tässä ajassa tosin ehdin lahjakkaasti pilaamaan pöytä-esteen osaamisen. Harjoitustilanteessa pöydälle muodostui niin painostava tunnelma, että eipähän Blitz halunnut koko pöydälle enää tuossa lyhyessä ajassa. Olipa sitten mukavaa myöhemmin huomata, että yhdelle radalle oli saatu pöytä lisättyä...
Meidän urakkamme alkoi minien joukkueradalla. Rata oli profiililtaan oikein mukava ja fiilikset olivat hyvät. Itse starttasin PM-kisoista tutulla kolmannella paikalla. Ainoa suurempi jännitysfiilis kesti pari sekuntia ja osui kohdalle sillä hetkellä, kun seisoin starttiviivalla Blitz sylissä ja katsoin ympärille halliin nähden kaikki ihmiset yleisössä ja MM-kisarata valmiina odottamassa meitä! Onneksi tämä antoi hyvää energiaa eikä lainkaan tuonut minkäänlaista hermostuneisuutta. Tätä tilannetta jokainen agilitaaja toivoo, aivan mahtava paikka!
Radalla tosin tapahtui sitten yllättävä lapsus. Meikäläinen KAATUI! Valssiin lähtiessäni, maton liiankin hyvä pito teki sen, että Salomonieni kantapää tarrasi kiinni mattoon ja kaaduin sujuvasti selälleni. Olipa noloa. Yritin hätäiseen saada Blitzin hyppäämään esteen yli, mutta eipä tuo päälleni halunnut hypätä. Yllättävää :D Kiellolla siis jatkettiin ja meinasi käydä huonomminkin, kun otimme esteen tutustumisesta toista kautta ja pelkäsin että mitenköhän tämä jatko sujuu. Hyvin meni ja sain nopeasti juonesta taas kiinni. Vitonen pohjalla pyysin vielä yleisöltä kannustusta ja sitähän tuli! Vähänkö mahtavaa saada yleisö mukaan, vaikkakin nollaan mahikset menivät juuri.
Minien joukkueemme tuolla hyppärillä oli maailman nopeimmat! Yksi pudonnut rima jätti meidät tosin kauas kärjestä tuloksellisesti. Meidän kieltorata oli sen verran hidas, ettei sitä laskettu joukkueellemme mukaan. Suomen medit tekivät saman tempun! Hekin olivat joukkuehyppärillä maailman nopeimmat! Tosin heille jäi 10vp voimaan muutamasta pudonneesta rimasta. Aika hurja aloitus!
Seuraavana kisana meillä oli yksilöiden hyppyrata. Rataantutustumisessa jo huomasin keppien inhottavuuden. Tiukka avokulma ja esteitä asennettu niin, että sinne oli todella vaikeaa päästä ohjaamaan kunnolla. Päätin että tuonne on ehdittävä ja aika oli otettava muutamaa hyppyä aikaisemmin pienellä riskillä. Tällä kertaa riski ei tuottanut tulosta vaan otimme väärän radan ja hyllytimme. Luulin että olisin ollut pettyneempi suoritukseemme, mutta kun virhe tuli juuri siinä kohdassa jonka tiedostin meille vaikeaksi, niin eipä tuo sitten maailmaamme kaatanutkaan. Tosin tämän jälkeen emme oikein päässeet rataan kiinni vaan luistelimme maaliin sitten käsiä levitellen :) Taitaapa olla aika treenata sokkarimme hieman parempaan kuntoon!
Tämän jälkeen lähdimme joukkueena hakemaan mineille hyvää fiilistä ja ajatuksena tehdä tiukkaa tulosta joukkue-agiradalla. Vitosellakin on oltu melko korkealla joukkuekisassa. Rata olikin sitten toista mieltä. Rata oli hieman haastava ja sinne oli sitten laitettu tämä inhottava pöytä joka treeneissä meni pilalle meillä. Tulokset tosin valahtivat jo hyllylle ja rimojen tipahteluille kahdella ekalla osuudellamme ja jäljelle jäi tilanteesta nauttiminen. Jokaisen radan alussa pyysin Suomi-yleisöltä kannustusta ja sitähän tuli. Kiitokset tästä! Todella upeaa! Tässä alla video alkaakin juuri tuosta kannustuspyynnöstä :) Meidän ratamme sitten kosahti sinne pöydälle, tosin hieman erikoisella tavalla. Blitz päätti että pöytä olisi putki tai pussi ja painoi sen alitse vauhdilla. Vitonen alle. Loppuvaiheessa, taas meille haastavassa kohdassa, tapahtuikin pieni ohjausnukahdus ja Blitz kääntyi esteeltä väärään suuntaan, kääntyi ympäri ja ottikin saman hypyn uudestaan. Hylly. Plaah. Noh, agility on. Kiitin vielä yleisöä ja loppuradan kautta maaliin.
Viimeiselle agilityradalle lähdimme myös vain nautiskelemaan. Tuloksiin ei enää ollut mahdollisuuksia. Alku meni hyvin, mutta menin sitten torpedoimaan keppien aloituksen. Kova vauhti ja rynniminen avokulmaan ja Blii valahti kolmanteen väliin toisen sijasta. Olipa tylsä lopetus näille kisoille. Keppien jälkeen pieni jäätyminen ja seuraavalla esteelle tapahtuikin hyllytys. Puolivaloilla loppuun ja kisat olivat osaltani ohi.
Näin parin viikon jälkeen fiilikset ovat edelleen korkealla! Pettymys oli vain lievää ja nyt ei tunnu enää sitäkään vähää. Treenimotivaatio sai uuden sykäyksen ja MM-kisoihin on pakko päästä uudestaan. Ensi vuoden isäntämaan kisapaitakin tuli vaihdettua muistutukseksi tavoitteista :)
